Ilkikurinen scifisirkus

Rajatila

Kankaan vanha paperitehdas on jo valmiiksi jännä paikka, ja draamantajuinen nykysirkusryhmä käyttää jännyyttä taidolla hyväkseen. Jyväskylän oma Circus Uusi Maailma on rakentanut pergamenttihalliin uuden, kompaktin ja vaikuttavan esityksen nimeltä Rajatila.

Lavastus ja laitteet näyttävät siltä kun ne olisi vain löydetty hylättyinä tehtaan jäljiltä, mutta epäilemättä kaikki on visuaalisesti ja teknisesti tarkkaan suunniteltu.

Esitys lainaa ja muokkaa tuttua scifi-kuvastoa. Esimerkiksi Alien-elokuvissa nähty rupuinen, koneöljyn tuoksuinen metallirealismi lyö kättä eteerisempien sfäärien kanssa.

Se toimii puitteina näytökselle, joka on yhtä paljon performanssia, tanssia, teatteria kuin sirkustakin. Kaikki on vahvasti maustettu Circus Uusi Maailman omalaatuisella ihmiskuvalla sekä jäljittelemättömällä huumorilla, jota on nyt mukana varsin paljon.

Rajatilan maailma on jokin runollinen post-apokalyptinen tulevaisuusvisio, jonka hahmot saattavat olla ihmisiä, robotteja tai jotain muuta, se jäänee katsojan päätettäväksi. Juonellista kertomusta on turha odottaa.

Teemat, hahmot, tunnelmat tai vaikka visuaaliset elementit sitovat selkeästi erilaisia osioita ja kohtauksia toisiinsa. Katsojan assosiaatioille on jätetty paljon tilaa.

Esiintyjät taiteilevat muun muassa lattialla, kettingillä sekä tutusti tolpassa. Akrobatianumeroissa on mukana tuoreen näköisiä visuaalisia oivalluksia sekä näyttävää salaperäisyyttä, jota ei kannata ennakolta kuvailla.

Tämä ei ole numerovetoista tempputaituruutta, vaan kaikki sitoutuu kokonaisuuteen ehkä edellisiäkin teoksia orgaanisemmin. Upeasti heittäytyvät esiintyjät ovat taitavia, persoonallisia ja hyvin roolitettuja.

Osa kasvoista on tuttuja, osa uusia. Akrobatiaa tehdään yksin, pareittain tai ryhmänä.

Ensivaikutelma on, että näyttämö on kapeahko mutta melko syvä. Ensivaikutelma on enemmän oikeassa kuin arvaisikaan.

Jos tällainen uskottavuuden rajoja venyttävä tilankäyttö on jostain varastettu, niin en ole sitä esitystä nähnyt. Koko tila hyödynnetään, mutta ei aina niin kuin ensimmäisenä odottaisi.

Ohjaaja Seija Hakkaraisen rakenteen ja jännitteen tajua voi ihailla. Hänen tyyliään voisi kuvata ilkikuriseksi.

Esitys käyttää säälimättä hyväkseen katsojan odotuksia, pettäen ja täyttäen niitä vuoron perään. Tämä pätee sekä sisältöön että näyttämöllepanoon, jotka molemmat rikkovat tietoisesti yleisiä ”sääntöjä”.

Juuri kun luulee kyllästyvänsä kolkkoon haahuiluun, tunnelma vaihtuu humoristiseksi ja tunteikkaaksi. Mekaanisen tylyyden jälkeen nähdään häpeämätöntä erotiikkaa, joka on samanaikaisesti sekä kornia että herkkää.

Yksityiskohtiin panostus on ilmiömäistä, ja yksityiskohdat muuttuvat vain hillittömämmiksi esityksen edetessä.

Rajatila tuntuu käyvän dialogia unen ja populaarikulttuurin rajapinnan kanssa, rakastavasti mutta vinoillen. Liikutaan jossakin kollektiivisen alitajunnan maisemassa, jonka Hakkaraisen psykologinen näkemys on tuonut näyttämölle.

Esiintyjät, tila, äänimaisema ja valot ovat kaikki korvaamattomia rakennuspalikoita. Valot ovat saada leuan loksahtamaan, kun ne muuttuvat konkreettisista mielikuvituksellisiksi ja saavat esiintyjät näyttämään elokuvahahmoilta tai muukalaisolennoilta.

Elokuvavaikutteisen oloinen, selkeistä kappaleista koostuva musiikki tukee jyrkkiäkin kohtauksenvaihtoja. Se ei ole päällekäyvää, mutta manipuloi tehokkaasti tunnetiloja.

Ensi-illassa taisi olla pieniä teknisiä vaikeuksia, mutta ne eivät kyllä kokemusta haitanneet. Rajatilasta voi odottaa outoa kauneutta ilmassa ja maassa, etäistä hymyilyttävää tuttuutta – ja odottamatonta.

Suunnittelu, ohjaus, lavastus: Seija Hakkarainen. Akrobatiakoreografiat: Erika Forsberg, Janne Moilanen, Hakkarainen, esiintyjät. Valot: Arto Saarelainen, Hakkarainen. Äänet: Ari Lampinen, Hakkarainen, Karri Kuivanen. Musiikki: Jukka Kaikkonen, Kuivanen ym. Puvut: Sari Nyman, Maiju Hietala, Hakkarainen, Heidi Naumanen. Esiintyjät: Keijo Koskenharju, Ari Lampinen, Marianne Leppä, Niko Miettinen, Tuomas Rönkä, Eero Virtanen, Erika Forsberg, Jukka Kääntä/Kalle Vastamäki.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.