Ilkka Remes - Shokkiaalto

ILKKA REMES

Shokkiaalto

WSOY 2010. 416 s.
Jännitysromaanin tehtävä on aiheuttaa lukijassa jännityksen tunnetta. Parhaat jännitysromaanit pakottavat lukijan lukemaan kirjan alusta loppuun ilman keskeytystä.

Marraskuussa eniten myyty kotimainen romaani on Ilkka Remeksen Shokkiaalto.

Luinko sen ilman keskeytystä? En, kyllä piti välillä nukkua yön yli ennen seuraavaa annosta. Syy ei ole pelkästään kirjassa. Vika on myös lukijassa.

Olen lukenut kaikki Ilkka Remeksen neljätoista aikuisten romaania. Ne ovat ilmestyneet romaani vuodessa -vauhdilla. Eikä siinä vielä kaikki: kahdeksana viime vuotena Remekseltä on ilmestynyt myös nuorten jännitysromaani.

Siis kaksi romaania per vuosi. Lähes seitsemänsataa painettua sivua. Miten kirjailija pystyy kirjoittamaan niin paljon pätevää tekstiä joka vuosi?

Remes on sijoittanut lähes kaikkiin romaaneihinsa suuria ja keskikokoisia ajankohtaisia ongelmia ja kriisin aiheita. Tällä kertaa mukana on muun muassa venäläisen hallitustaan kohtaan kriittisen naistoimittajan murha Helsingissä ja suomalaisen Stasi- ja KGB-yhteyksiin perehtyneen naistutkijan hengenvaaraan joutuminen.

KRP tutkii epäilyttävistä idänsuhteista tunnettua kansanedustajaa, mutta Supo tulee väliin ja kehottaa keskeyttämään tutkinnan. Huumepoliisin sisäinen luottamus on rikkoutunut. Joku näyttää vuotavan vaarallisesti. Ja Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla valmistellaan sabotaasia, jolla voimalan toiminta pystytään ulkopuolelta sotkemaan täysin.

Nämä tapahtumat vastaavat valitettavan tarkasti jo tapahtuneita. Tai ainakin mahdollisia todellisia tapahtumia, joita vastaan ei Suomessa pystytä suojautumaan.

Elokuvallinen romaani

Uuden ydinvoimalan rakentamisessa on jo tullut vastaan lukemattomia ongelmia. Mikä takaa, ettei sen - tai jo päätettyjen uusien ydinvoimaloiden - rakentamisessa voisi onnistua kirjassa kuvatun kaltainen katastrofin valmistelu?

Kirjan 72 lukua sijoittuvat Suomeen, Venäjälle, Englantiin, Saksaan ja jopa Afrikan Nigeriin, lähes maailman köyhimpään maahan, jolla on merkittävät uraanivarat.

Tämänkin Ilkka Remeksen romaanin rakenne vaikuttaa siltä, että se olisi vähällä vaivalla muutettavissa elokuvaksi. Miksi yhtään Remeksen tarinoista ei ole vielä elokuvattu?

Henkilöiden, juonten haarojen ja tapahtumien määrä on niin suuri, että lukija tarvitsee virkeän muistin pysyäkseen koko ajan kärryillä.

Veteraanilukijan toivomus Ilkka Remekselle on tämä: Pelkistä, karsi, syvennä! Yes, you can!