Indica – Akvaario

Indican viides suomenkielinen levy on piristävä paluu bändin alkuaikojen helisevän ja pehmeän popin pariin. Edellisillä tuotoksillaan orkesterin soundi alkoi Tuomas Holopaisen tuottamana olla liian turboahdettua ja sinfonista äänimassaa. Yksinkertaisempi ja kirkkaampi äänimaailma sopii Indicalle luontevammin.

Tekstit ovat tällä kertaa jotain aivan muuta kuin mitä Indicalta on totuttu kuulemaan. Poissa ovat keijukaiset ja fantasiamaailmat. Tilalle on tullut rehellistä parisuhdetilitystä. Laulaja-biisintekijä Johanna ”Jonsu” Salomaa laulaa avoimesti ihmissuhteiden hyvistä ja huonoista puolista.

Indicaa kehuttiin ansaitusti jo 10 vuotta sitten ensilevyn aikaan siitä, että he tekivät kaiken itse. Todella nuoret naiset sävelsivät ja sanoittivat musiikkinsa ja olivat vielä päteviä soittajiakin. Nyt Indicalla on ensimmäistä kertaa ollut mukana ulkopuolista apua sävellyspuolella. Tuottaja Roland Sprembergin nimi löytyy sävellyskrediiteistä ilmeisesti kuitenkin vain siksi, että saksalaisherran panos sovituksiin oli suuri. Säveltämisen ja sovittamisen välinen raja on välillä häilyvä.

Salomaan sävellykset ja tekstit ovat nyt ensimmäistä kertaa tasapainossa. Hän on aina osannut tehdä tarttuvia lauluja, mutta pohtii nyt sanoituksissaan aikuisia aiheita. Lopputuloksena on Indican uran paras albumi.