Inger Frimansson - Kissa joka ei kuollut, Jan Costin Wagner - Vaietut vuodet

INGER FRIMANSSON
Kissa joka ei kuollut
Suom. Anu Koivunen.
Like 2009, 357 s.


JAN COSTIN WAGNER
Vaietut vuodet
Suom. Raija Nylander.
WSOY 2009, 294 s.
Rikoskirjallisuuden laajassa kirjossa on tarinoita, joissa onnettomat tunarit sotkeutuvat tahtomattaan tihutöihin, joista eivät pääse irti. Halki kerronnan he tekevät vääriä valintoja ajautuessaan kohti väistämätöntä tuhoa. Tuohon sarjaan kuuluvat nämäkin kaksi jännäriä.

Ruotsalaisen Inger Frimanssonin Kissa joka ei kuollut esittelee hivenen yksinkertaisen miehen, joka kiertelee metsiä ja tarkkailee kesämökkiläisiä. Keski-ikäinen opettajatar löytää hänet vajastaan, lyö kirveellä päähän, ja yhdessä miehensä kanssa he hautaavat ruumiin. Sen jälkeen on avioparin taival yhtä ainoaa kurimusta.

Nainen muuttuu raunioksi, joka ei pääse eroon mielikuvistaan. Mies tuskastuu, päättää lähteä Afrikkaan, ja vaimo tuppautuu mukaan. Ei mene hyvin sielläkään. Tarina junnaa paikallaan, hermoheikko nainen piinaa ympäristöään kunnes kovettuu ja muuttuu häijyksi.

Sivuhenkilöinä on muita onnettomia. Kirjassa ei tunnu olevan yhtään täyspäistä henkilöä, eikä siinä ole myöskään jännitystä.

Turussa tapahtuu

Saksalaisen Jan Costin Wagnerin Vaietut vuodet sijoittuu Turkuun. Tahdoton mies katselee, miten kaveri tappaa ja raiskaa pyöräilevän tytön ja hävittää ruumiin. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin muuan kiinteistönvälittäjä juhlii perheineen kesämökillä. Samaan aikaan entiseltä murhapaikalta löytyy taas polkupyörä ja verta. Onko tappaja iskenyt uudestaan?

Eläkkeelle jäänyt poliisi avustaa työtovereitaan tutkimuksissa, mutta onko hänenkään pussissaan puhtaita jauhoja? Kiinteistönvälittäjä sekoilee, mutkikas juoni liikkuu uskottavuuden rajoilla, eivätkä tutkijat ymmärrä, mistä on kysymys. Poliisilaitoksen hierarkiasta löytyy hauskoja yksityiskohtia, ja yhtenä teemana on vastakkainasettelu - lapset ja vanhemmat, jotka pahimmillaan käyvät ikuista sotaa.

Kummallakin kirjalla on ansionsa, joskin molempien jännitys perustuu mielenvikaisuuteen. Se taas merkitsee sitä, että rikosten loogiseen ratkaisuun sisältyy tietynlaista järjettömyyttä. Toki hulluista tappajista on kirjoitettu maailman sivu - yleensä lukija ei kuitenkaan toiminnasta heti hulluutta tunnista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.