Inhimillistä – Haihatuksen kesänäyttely

Haihatus on tänäkin kesänä sitä itseään. Heti pihapiirissä kohtaa tuhdin annoksen ite-taidetta ja lähipellolla ite-veistokset ovat vallanneet juurikkaiden paikan.

Ite-taide on sääntöihin sidotun ja asiantuntijuuksilla arvotetun taiteen elämänmakuinen vastavoima. Vuosia sitten tapahtuneen hurmioitumisen jälkeen siitäkin löytää jo kliseisyyttä, rutiineja ja ulkokohtaisuutta. Haihatuksessa näkee kaikkia lajin sortteja. Rikkakasviluovuutta on riittämiin luomuluovuuden rinnalla.

Myös nykytaiteessa haetaan luovia alkuvoimia. Siksi etenkin sisätiloissa esiintyvien taiteilijoiden teoksissa tunnistaa yhteyksiä taiteen ja elämän syvärakenteita etsineeseen traditioon kuten surrealismiin, ekspressionismiin, symbolismiin tai laajemmin tiedostamattoman ja intuition ohjaamaan tekemiseen.

Haihatuksen hengen mukaista on lähestyä kesänäyttelyä luomalla vuoropuhelun ite-taiteen ja taidekoulutuksella koulitun taiteen välille. Uskon, että siten löytyy myös henkistä mielihyvää tuottavia näkökulmia näyttelyn teemalle, Inhimillistä.

Kaikki kun ei olekaan ite-taidetta, vaikka ensin siltä näyttää. Taideopiskelijana Tuija Teiska pyrki ulkoistamaan koulussa ruuhkaantuneet opit ja yhdistämään tekemisensä ite-taiteen teoriattomuuteen. Siinä auttoivat isoäidin matonkuteet, joista hän loi suuria tekstiiliveistoksia. Niillä hän on tullut tunnetuksi.

Nyt materiaalina on luu, johon hän yhdistää käsityötekniikoista lempeimmän, virkkauksen. Veistoksilla on samankaltainen vaikutus kuin tuomenkehrääjäkoin harsomaisilla kudoksilla, joiden horror-efektiä olemme voineet tänä kesänä pelottomasti kauhistella. Tiia Matikaisen betoniveistokset synnyttävät silmissä samaa inhoa kuin matoa koukkuun pujotettaessa.

Aulis Harmaalan installaatio näyttää ite-taiteen huipputeokselta. Taiteilija on kuitenkin opiskellut taidetta niin monta vuotta, että itseoppinutta hirvittää. Kesänäyttelyssä hän esittelee osan Olen 47 -installaatiostaan. Ite-piirteet asemoivat maaseudulla muotoutuneen identiteetin oikealle rouheuden asteelle.

Jasmin Anoschkin veistää ja maalaa puuta lapsenomaisen varmalla otteella. Veistokset tuovat mieleen Cobra-ryhmän hollantilaisen jäsenen Karel Appelin, joka oli myös innostunut lasten taiteesta. Aleksi Tolonen sovittaa pop-taiteen ekspressionismiin kuin ei tietäisi niiden vastakohtaisuudesta mitään. Paula Puoskari inhimillistää juristin ammatissa soveltamansa lain kirjaimen emotionaaliseen muotoon. Taide edustaa inhimillistä oikeutta.

Mielestäni on hyvä, että Haihatus kutsuu taiteilijoita kesänäyttelyynsä useamman kerran ja lisää joka kerta mukaan jonkin uuden nimen. Jatkossa toivoisinkin näkeväni enemmän muun muassa Pasi Mälkiän kiinnostavia veistoksia, Raija Jokisen tekstiiliteoksia ja nyt esillä olevaa valikoidummin Leila Lipiäisen pohjoista taidetta.

Elina Ylhäisin ja Jemina Lindholmin äänitaideteos osoittaa kovin silmäkeskeisenä aikana, että ääni voi olla paljon tehokkaampi kriittisen sisällön välittäjänä kuin kuva – tai tuhat kuvaa. Risto-Pekka Blomin vekkulin vakavassa videossa tunnistaa vaiheen, kun vauva tulee perheeseen ja valtaa äänillään sekä tilan että psyyken.

Itselleni näyttelyn vaikuttavin teos on tällä kertaa Johanna Juvosen ja Biagio Rosan installaatio Koditon. Lähi-idän ja Ukrainan tapahtumien aikaan se tavallaan päättää näyttelyn dokumentaarisen tarkalla maisemalla, jossa tapahtunut tragedia on kaiken inhimillisyyden ulkopuolella.

Uusimmat

Kulttuuri

Ooppera-arvio: Jyväskylän Suomalaisen Musiikkikampuksen The Old Maid and the Thief on toimivaa näyttämöhuumoria

Kolumni: Halssilan kirjasto on temppeli, joka hohtaa sivistyksen valoa talvipimeään – Käy vaikka katsomassa: sille eivät Oodi tai Jyväskylän pääkirjasto pärjää

Jyväskyläläinen Siperian Nuorisoteatteri vei Keski-Suomen Teatteriaalto-kiertopalkinnon

Konserttiarvio: Maija Vilkkumaan valovoimainen olemus hurmasi Tanssisali Lutakossa - yleisö lauloi mukana jopa lujempaa kuin artisti

Teatteriarvio: Ad Astran skottidraama koskettaa, mutta pysähtelee monologeihin

Raivoavaa Hitleriä esittänyt näyttelijä Bruno Ganz on kuollut

Tännekö suomalaiset jonottavat seuraavaksi? Amos Rexin uutta näyttelyä ja edellistä vetonaulaa yhdistää vain yksi asia

Jyväskyläläinen Laura, 26, pelkäsi henkensä edestä, kun kaksi konetta väisti toisiaan – lentoemännän työ sai jäädä, mutta 18 vuotta myöhemmin syntyi kirja

Levyarvio: Ville Valo & Agents kantaa Rauli Badding Somerjokea reppuselässä ja kompastelee matkalla

Levyarvio: Beirut haki inspiraatiota Italiasta ja sai aikaan hienoja, mutta myös irrallisia hetkiä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.