Isän katoaminen kokoaa äidit ja tyttäret

TEATTERI

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI

Elokuu

Ensi-ilta Vanhalla päänäyttämöllä 12.10.2010
Tracy Lettsin Pulizer- ja Tony-palkittu näytelmä Elokuu ei ole kevyttä katsottavaa. Monella tapaa häiriintynyt perhe kokoontuu yhteen, kun perheen isä katoaa. Saman katon alle menneisyyden haamuja ja nykypäivän ongelmiaan purkamaan päätyy valtava perhe, josta edes yhtä tasapainoista ja tervettä ihmissuhdetta saa turhaan hakea.

Keskushenkilönä mellastaa syövän varjolla kaikkiin mahdollisiin pillereihin koukkuun jäänyt äiti.

Kolme tytärtä koettaa samaan aikaan löytää tilaa surra isän menetystä ja selviytyä omista elämistään.

Letts on täyttänyt näytelmänsä niin monilla juonilla ja sivujuonilla, että vähempikin riittäisi. Kun yhden langan pää löytyy, johtaa se vain entistä suurempaan solmuun. Vaikka ruumiinvalvojaisia vietetäänkin isälle, ovat näytelmän teemana äidit ja tyttäret, jotka sukupolvesta toiseen tuntuvat raatelevan toisiaan loputtomiin.

Tampereen Työväen Teatterin esitys on täynnä pakahduttavaa näyttelijäntyötä. Tuire Salenius tekee hurjan roolin pilleripäissään pyörivänä äitinä, joka vaihtaa naamiota manipuloivasta julmurista huollettavaan lapseen.

Tämä täysin impulssikeskeinen ja itseriittoinen narsisti ei jätä käyttämättä yhtäkään tilaisuutta satuttaa läheisiään, mutta on silti avuttomuudessaan riipaiseva.

Tanjalotta Räikkä on loistava aggressiotaan huonosti hallitsevana vanhimpana tyttärenä, joka muuttuu pikkuhiljaa omaksi pahimmaksi painajaisekseen, äidikseen. Teija Auvisen keskimmäinen sisar on äidin lannistama, mutta taistelee oman valoisamman tulevaisuutensa puolesta.

Miia Selinin nuorin tytär kieltäytyy tiukasti näkemästä todellisuutta, jossa elää.

Milko Lehdon ohjaus antaa näyttelijöille runsaasti tilaa, mutta on muuten kovin raskas. Kohtauksesta toiseen siirrytään kankeiden leikkausten, usein pimeyden, kautta. Ratkaisu tekee lähes kolmetuntisesta esityksestä kovin verkkaisen oloisen. Lisäksi esityksellä on, toki myös Lettsin jäljiltä, turhan monta loppua.

Elokuun lohduton kuva perheestä ei armahda katsojaa, vaan jättää palan kurkkuun. Siitä suuri kiitos kuuluu ehdottomasti kirjailijan lisäksi vahvoille näyttelijöille.

Tracy Letts: Elokuu. Ohjaus: Milko Lehto.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.