Iskelmäpotpuri Prinsessa Armadalla

Ränssin Kievarin teatteri

Ränssin Kievarin kesän toinen teatteriensi-ilta Kaunis Veera on kovin löyhästi sidottu siihen balladiin Saimaalta, jonka useat tuntevat myös elokuvana. Tarinaa ei ole Jussi Myllymäen ohjaamassa esityksessä nimeksikään, sen sijaan lauluja tulvii solkenaan kuin laineita rannalla.

Kokonaisuus vaikuttaa nopeasti kokoon kyhätyltä ja varsin heppoisin tavoittein ryyditetyltä. Kukin esittäjä tekee sitä mitä ennestään osaa: laulaa, soittaa, tai molempia. Muutama tanssiaskel otetaan vaikka enimmäkseen tepastellaan mitäänsanomattomin elein edestakaisin laivan kanneksi lavastetun näyttämön laidalta toiselle.

Näytelmänä esitystä ei voi pitää, musikaalina vielä vähemmän. Mutta teatraalisena iskelmäkavalkadina kylläkin! Eikka Happosen, Juse Venäläisen ja Jussi Myllymäen käsikirjoittaman version kantaesitys koettiin jo menneenä kesänä, menestys siivitti jatkamaan.

Suuren suosion saaneen esityksen taustalla on esityksen musiikki ja iloinen ilme, repäisevä tunnelma ja viihdyttävä ote. Hyväntuulisuus. Kepeys. Kun etunenässä laulamassa ovat itse kuninkaalliset Saija Tuupanen ja Teuvo Oinas, musiikillisesti anti on komeaa kuultavaa.

Laulut ovat ikivihreitä, monet kaihoisia, juuri suomalaiseen kesäidylliin sopivia: Muistatko Monrepos’n, Rakastan elämää, Kertokaa se hänelle, Budapestin Juliska.

Energisimmin ja mieliinpainuvimmin esiintyneen Rositan (näyttävä humppakuningatar Merja Kuisma) numerot ovat ansiokkaita. Huumorilla on sijansa hänen roolinsa kautta koko esitykselle.

Alkuperäinen Kaunis Veera olisi tietysti jossain määrin kyseenalainen esitettävä rasistisine virityksineen. Tässä mielessä ymmärtää punakynän railakkaan heilunnan käsikirjoituksen yllä, mutta dramaturgisesti jäljelle on jäänyt niin vähän, että pettymys seurannee, jos esitykseen lähtee valmiilla ennakko-odotuksilla.