Ismo Eskelisen ja Hanako Matsunen esityksessä on Bachia, efektejä ja 15 kitaraa

Kun maamme kitaristihuippuihin lukeutuva Ismo Eskelinen ei lapsena päässyt soittotunneille heti instrumentin saatuaan, hän lainasi kirjastosta kitaristilegenda Andrés Segovian tekemän opaskirjan. Eskelinen oli kuullut aiemmin radiosta espanjalaista kitaramusiikkia, ja se todella kolahti.

Oli myös heti selvää, että soitettava tyylilaji olisi klassinen.

– Muistan, kun koulussa soitettiin nokkahuilulla Beethovenin 7. sinfonian toista osaa neliäänisesti. Se kuulosti taianomaiselta! Yksin soittaessa ei tullut samaa tunnetta.

Eskelinen esiintyy Jyväskylän Kesässä yhdessä kansallisbaletin tanssijan Hanako Matsunen kanssa. Daydream and Counterpoint -konsertin punainen lanka on teoksissa eri tavoin toteutettava moniäänisyys.

Konsertissa kuullaan niin Bachia kuin nykytaidemusiikkia. Suurin erikoisuus on Jukka Tiensuun säveltämä uusi Daydreams-teos.

– Haaveileva ja surrealistishenkinen teos on uponnut hyvin sellaisiinkin ihmisiin, jotka eivät nykymusiikista juuri välitä, Eskelinen sanoo.

Daydreamsissa soittaja hallinnoi pedaalin avulla tietokoneohjelmaa, joka toistaa soiton myöhemmin ja tekee siihen kaikuefektejä. Lopputulos kuulostaa kaanonilta.

Steve Reichin säveltämässä Electric Counterpointissa kitaristi soittaa omaa osuuttaan 14-äänisen kitaranauhan päälle. Eskelinen halusi äänittää itse taustanauhan, johon soitti jokaisen äänen erikseen: kaksi bassokitaraa ja 12 tavallista kitaraa. Matsune nähdään tanssimassa teosta Minna Tervamäen koreografiaan.

– Esityksessä kitaristi on tavallaan osa koreografiaa, vaikka ei teekään muuta kuin soittaa.

Konsertin perinteisempää osuutta edustaa tietysti Bach, jonka musiikki antaa Eskelisen mukaan eri instrumentalisteille mahdollisuuksia kokeiluihin.

– Hän oli oman tulkintani mukaan toisaalta todella käytännönläheinen säveltäjä, mutta toisaalta ajatteli musiikkia ylevästi, todellisen maailman fyysisistä olomuodoista irrallaan olevana asiana.

Eskelisen mukaan kitarassa yhdistyvät monien soittimien parhaat puolet, minkä vuoksi moniääniset teokset toimivat sillä kiinnostavasti:

– Kitaralla on mahdollista soittaa polyfonisesti, kuten pianolla, mutta myös tuoda esiin sävyjä esimerkiksi vibraaton avulla, kuten vaikkapa viululla tai muilla jousisoittimilla.

Illan konserttia Eskelinen odottaa innolla.

– Vaikka kyseessä on soolokonserttini, on vaikea sanoa, kumpi on pääosassa niissä kappaleissa, joissa Hanako tanssii. Iso rooli on myös valomiehellä tai naisella – tällöin kaikki me kolme olemme yhtälailla kamarimuusikoita. Livetilanne herättää harjoitellun esityksen ja teoksen henkiin, ja parhaimmillaan tulee tunne, että voi tapahtua mitä vaan.

Daydream and Counterpoint tänään perjantaina Jyväskylän Kaupunginteatterilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .