Italialainen viiva hämmentää moninaisuudellaan

NÄYTTELYT

Viiva Italia

Ateneumin taidemuseossa 16.1.2010 saakka

Ateneumissa on parhaillaan esillä Siv ja Rolando Pieraccinin lahjoituskokoelma, joka esittelee italialaisia 1900-luvun grafiikan mestareita. Suomessa pitkään asunut Pieraccini on kerännyt teoksia yli 40 vuoden ajan.

Rolando Pieraccini on syntynyt Marchessa ja on jo nuoresta seurannut Urbinon taidekoulujen toimintaa ja oppinut ihailemaan graafikoiden ja painajien taitavaa kädenjälkeä. Ei siis ole ihme, että monet hänen kokoelmansa taiteilijat ovat kotoisin samalta seudulta tai ovat ainakin vaikuttaneet Urbinossa.

Monet Pieraccinin kokoelman taiteilijat asuivat lyhyempiä tai pitempiä aikoja Pariisissa ja useimmat heistä tutustuivat Pablo Picassoon, jonka harjoittama kubismi näkyi pian myös heidän teoksissaan.

Ranskassa vallalla ollut filosofinen suuntaus, eksistentialismi, valtasi alaa myös Alppien eteläpuolella. Mutta oli Italialla omatkin suuntauksensa, futurismi ja pittura metafisica, jonka Carlo Carrà kehitteli yhdessä sotapalvelusaikanaan tapaamiensa veljesten Giorgio de Chiricon ja Alberto Savinion sekä Filippo de Pisisin kanssa. Ryhmä suosi mallinukkemaisten hahmojen seisovan teoksissaan oudoissa, usein unenomaisissa irrationaalisissa maisemissa.

Carràn ja de Chiricon lisäksi ryhmän kannattaja oli taidemaalarina tunnettu Giorgio Morandi. Vaikka Morandi pitäytyi figuratiivisiin aiheisiin, ne olivat usein niin pelkistettyjä, että ne alkoivat muistuttaa abstraktia ilmaisua. Taiteilijan kerrotaankin lausahtaneen, ettei mikään ole niin abstraktia kuin näkyvä maailma. Morandin grafiikalle oli tunnusomaista muutaman sentin mittaiset varjostusviivastot. Ääriviivoja hän käytti vain harvoin.

Pieraccinin kokoelmaan sisältyy monia Jalo ja Ester Sihtolan kokoelmasta keskisuomalaisille tuttuja taiteilijoita kuten Massimo Campigli, Alberto Magnelli, Marino Marini ja Gino Severini.

Yksi yhteinenkin teos Pieraccinin ja Sihtolan kokoelmiin sisältyy: värilitografia Ystävykset, joka Sihtolan kokoelmassa kulkee nimellä Kaksi naista. Niin Campigli kuin Magnellikin ovat viljelleet maalauksissaan ja grafiikassaan samoja teemoja ja muotoja.

Abstraktia tai puoliabstraktia viljelevän Severinin aiheista pomppaa esiin tuttu harlekiini, jonka oikealla puolella sama kuvio on abstrahoituna. Niin ikään kuvanveistäjänä rujoista ratsastajapatsaistaan tunnettu Marino Marini, jonka teoksia Pieraccinin kokoelmassa on peräti 80, varioi taiteessaan samaa aihetta lähes systemaattisesti.

Marino Marinin ohella monet muutkin Pieraccinin kokoelman taiteilijoista ovat toimineet kuvanveistäjinä. Heitä ovat Alberto Burri, Floriano Bodini, Emilio Greco ja Giacomo Manzù, joka tunnetaan muun muassa Pietarinkirkkoon tekemästään pronssioviparista. Greco puolestaan on tehnyt Pietarinkirkkoon paavi Johannes XXIII:n reliefin. Niin Greco kuin Manzùkin pitäytyvät grafiikassaan hyvinkin maallisiin aiheisiin kuten miehen ja naisen välisiin suhteisiin.

Alunperin lääkäriksi opiskellut Burri käytti teoksissaan monenlaisia materiaaleja. Erityisen kuuluisa hän oli "poltetuista" teoksistaan. Burrin litografiat ovat värikylläisiä teoksia.

Siv ja Rolando Pieraccinin Ateneumille lahjoittama kokoelma on ehkä maailman laajin grafiikan kokoelma. Se sisältää yli 700 teosta ja lisäksi muuta tutkijoille tärkeää aineistoa kuten taiteilijoiden ja keräilijän välistä kirjeenvaihtoa.

Toisin paikoin toivoisi, että lahjoittaja tai sen saaja olisi rajoittanut näytteille asettamiensa töiden määrää. Nyt esillä on mestariteosten joukossa keskinkertaisia vedoksia, joita suomalaiset graafikot tuskin saisivat esille valtakunnan päämuseoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.