Jämsän kesäteatteri: Eila, Rampe ja huonot keenit

Esitys 5.7.2015

Missä olen? Seison hietikolla, varpaat kastuvat kylmään veteen. Sorsaemo huolehtii silmien edessä seitsemästä vilkkaasta untuvikostaan. Pisulla käyn ulkohuussissa ja istumaan käyn taivaan alle, leveille penkeille paistetun makkaran ja kahvin tuoksuihin. Olen Jämsän kesäteatterissa, yhdessä maakuntamme idyllisimmistä.

Siirtyminen Himokselta luonnon helmaan on tehnyt vain hyvää. Tunnelma on intiimimpi, kontakti esittäjien ja katsojien välillä ehyempi, valittu näytelmä – Sinikka Nopolan Eila, Rampe ja huonot keenit - on kuin istutettu tähän miljööseen. Näytelmässä vietetään kesämökkiviikonloppua kihlajaisten merkeissä.

Kaikki tiedämme suomalaisen perusluonteen, ainakin vitseissä: kateellinen, heikosti itsevarma, utelias, naiset vallan kaapanneina, miehet olemassaolonsa oikeutusta epäröivinä. Ikävä on toisen luo mutta matka lähelle on pisin mahdollinen, ja sillä tiellä riittää tappuroita jos huuman henkosiakin.

Risto Hakolan ohjaama esitys on tiivis ja ehyt kuin kunnon ruisleipä. Harvoin on esitys näin valmis jo ensi-illassa. Millekään myötähäpeän oraalle ei jää kasvutilaa. Kaikki sujuu kuin leikki, mikä kertoo kovasta panostuksesta harjoitteluun, tekstin ulkoa opetteluun ja rytmiseen tarkkaavaisuuteen.

Vuorovaikutus esittäjien välillä synnyttää luontevat reaktiot, mutta kukin esittäjä siivilöi myös oman roolinsa tunnemaailmaa riittävästi saaden hahmoihin pinnan lisäksi sisällystä, luonnetta. Siksipä kokonaisuus on todentuntuista, elävää elämää tamperelaisen perheen suvipesässä.

Tarina on kevyt josta kuitenkin löytyy myös tunnistettavia kipupisteitä. Yhteiselo ei takaa sitä, että toisen tuntee munaskuita myöten. Kun kääntää hieman päätään, voi toisesta löytyä aivan uusia piirteitä, siitä ihan lähimmästäkin. Ennakkoluulojen karsimisesta puhumattakaan. Kaikki haluamme tulla löydetyiksi omana itsenämme. Siinä komedian teema.

Tarja Lankinen ottaa haltuunsa koko tilan: Eilassa on henkistä tarttumapintaa kyllin, jos on olemuskin varma ja karismaattinen. Reijo Himanen tekee upea roolityön tämän tossunalusena, jolla on kuitenkin myös omia keinoja hallita tilanteet. Leppoisimmista leppoisin kaveri on Seppo Väänäsen vaivattomasti tulkitsema yllätysten Timpa.

Nuoripari (Janette Ahlholm, Reko Himanen), se kihlautuva, hioo toistaan hieman turhankin terävin asein uskottavuutta syöden, mutta intellektuellipanssarin alta löytyy onneksi myös inhimillisiä sävyjä esityksen edetessä. Päivi Himanen likan tätinä haaveilee onnesta avoimena kuin kesäperhonen, ja lauluäänen sähäkkä vibraatto on sädekehänä hemaisevan roolin yllä.

Rooleissa: Tarja Lankinen, Reijo Himanen, Janette Ahlholm, Reko Himanen, Päivi Himanen, Seppo Väänänen. Ohjaus Risto Hakola. Käsikirjoitus: Sinikka Nopola.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.