Jätkäjätkät – Marian sairaala

Suomen paras livebändi Jätkäjätkät hämmentää kolmannella pitkäsoitollaan. Jos kahden aiemman levyn iskeminen mihinkään genreen oli hankalaa, niin nyt se on täysin mahdotonta. Aiempi räpin, folkin, reggaen, skan, balkan-soundien ja ties minkä yhdistelmä saa Marian sairaalalla seurakseen hoilotuspunkia, sähkökitaroita, jousia ja enemmän koskettimia.

Vanhoja tuttuja elementtejä on edelleen mukana, mutta soundimaailma on nyt aiempaa rockimpi ja vielä vähän svengaavampi. Musiikin tunkeminen väkisin johonkin kategoriaan on tietysti typerää, mutta jos joku keksii yhden sanan jolla kuvailla Jätkäjätkien nykymenoa, niin pisteet hänelle.

Hämmentävintä uudessa levyssä on se, että aluksi melkoiselta sekasotkulta kuulostava levy on alusta loppuun asti toimiva kokonaisuus. Bändi on malttanut pitää levyn kokonaiskeston lyhyenä. Vähän päälle puoli tuntia kestävä kahdeksan biisin paketti on juuri sopivan mittainen. Yhtään pidempänä sinne tänne sinkoilevasta musiikista tulisi todennäköisesti ähky.

Pienen ihmisen puolella

Sanoituspuolella ollaan tuttujen aiheiden parissa. Jätkäjätkät on edelleen pienen ihmisen puolella. Välillä rankkojenkin aiheiden parissa liikkuvasta levystä jää päällimmäisenä mieleen positiivinen fiilis. Kaikista maailman kauheuksista huolimatta miehet uskovat edelleen siihen, että lopulta hyvä voittaa pahan.

Jätkäjätkien maine loistavana livebändinä perustuu pitkälti heidän meneviin ja väkisinkin tanssijalan vipattamaan saaviin kohkausbiiseihinsä. Marian sairaalan parhaat kappaleet ovat kuitenkin yllättäen rauhallisempia vetoja. Todella kaunis Levon Helmi, komeilla taustalauluilla varustettu Irti äidin helmasta ja levyn ehkä paras kappale Rakkaus yli rajojen saavat pyyhkimään silmäkulmaa.

Lopputulos luomua

Nopeatempoiset biisit toimivat kuitenkin myös loistavasti. Jo viime kesänä videosinglenä julkaistu Saan mä elää?! on koko levyn hämmentävin veto. Hoilotustaustoilla varustetusta skeittipunkia ja räppiä sekoittavasta biisistä tulee mieleen Faith No More. Häviäjien groovaava komppi yllyttää tanssimisen sijaan lähinnä pogoilemaan ja Varokaa halpoja kopioita -kappaleen säkeistö kuulostaa torvilla varustetulta Rage Against The Machinelta.

Ainoa valittamisen aihe on parin rokkaavamman biisin vähän turhan täyteen ahdettu äänimaailma. Aiempaa sähköisemmästä soundista huolimatta Jätkäjätkät onnistuvat silti edelleen kuulostamaan orgaaniselta. Jos kahdella edellisellä albumilla peltoa kynnettiin hevosvetoisella auralla, niin nyt sitä vetää vihreällä sähköllä toimiva traktori. Modernimmasta menosta huolimatta lopputulos on edelleen luomua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.