Jörn Donner: Ruotsi, matkoja vieraassa maassa

Ruotsi, matkoja vieraassa maassa

Jörn Donner tunnetaan superlatiivien miehenä, ainakin Suomessa. Hän on yksi vaikutusvaltaisimmista kulttuurialan ihmisistä, laajimmin matkustelleita, epäsovinnaisimpia, yksi laajimman kansainvälisen tuttavapiirin omaavista.

Ei siis ihme, että Donner kirjoittaa mitä tunnetuimmista nimistä ikään kuin ohimennen, kuinka Sen ja Sen siellä ja siellä tapasi. Niin kuin aivan ilmeisesti tapasikin.

Donner ei leuhki, hän on aidosti oma itsensä ollessaan kulttuuripolitiikan sunnuntailapsi. Silti hänelläkin on ongelmansa ja vastuksensa. Vuonna 1933 syntynyttä Donneria on ruvennut ikä vaivaamaan, lääkäreiden tykö tulee usein asiaa. Tämä hauraus antaa tiettyä inhimillistä lämpöä päiväkirjamaisesti laadittuun teokseen.

Toinen pehmentävä piirre on menneiden naissuhteiden muistelu. Aika kauniisti, vakavasti, mennyttä kunnioittaen. Mikään gubbsjuka, tyttöjen perässä juokseminen, ei ole Donnerin ongelma.

Uusimman kirjan pääasia on Ruotsi, maa jossa kirjoittaja on viettänyt vuosikausia, työskennellyt, elänyt perhe-elämää, matkustellut – ja tietenkin tavannut silmäätekeviä.

Edellisen Ruotsi-kirjansa Donner kirjoitti 1973. Siitä on moni asia muuttunut maailmassa, Ruotsissakin. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut, tuolloin he olivat etupäässä suomalaisia tai jugoslaaveja. Kansankotia on purettu jo vuosia.

Donnerin tarkkanäköisiin oivalluksiin kuuluu, että oikeistopopulistisen Sverigedemokraterna-puolueen keskeisiä menestyksen syitä on, että se osaa vedota juuri kansankotinostalgiaan ja äänestäjien aivan oikeutettuun närkästykseen, kun kansankodin saavutuksia viime vuosina on vesitetty monenlaisessa yksityistämisvimmassa.

Ruotsin poliittisessa kulttuurissa on omat, ehkä oudotkin piirteensä. Vasemmisto on perinteisesti ollut poliittisesti korrektia, suorastaan hyperkorrektia. Kiellettyjä puheenaiheita ovat esimerkiksi maahanmuuttajaryhmien keskeiset riidat, jopa järjestäytyneet tappelut.

Ruotsin poliittinen oikeisto on uuvuttavan populistisesti jaksanut olla uskomattoman tuskastunut veroista ja jotenkin pinttyneen kiinnostunut kiivailemaan verotusta vastaan.

Kirjassa Donner kiertelee Ruotsia erilaisilla kulkuneuvoilla, junalla ja taksilla enimmäkseen. Löytyvät kantahotellit ja ravintolat Tukholmasta, Göteborgista, Haaparannalta, Malmöstä, Visbystä, mistä vielä?

Löytyy nuoruuden muistoja sekä kaljuja tai harmaantuvia tuttuja. Oikeastaan kirja on aika sympaattinen genressä ikämiesten vaeltelua villien muistojen äärellä. Goethe ja Casanova voisivat tulla mieleen.

Samalla voi ihmetellä, miksi Ruotsi on jäämässä jotenkin vieraaksi maaksi Suomessa. Osaksi tähän on syynä Suomesta lähteneen muuttovirran ehtyminen. Jotka olivat sinne jäädäkseen, jäivät ja hankkivat oman elämänsä. Heistä ei enää niin paljoa kuulla.

Toinen syy on ruotsin kielen osaamisen järkyttävä heikkeneminen. Meillä mennään kulttuurisesti valtamerta edemmäs kalaan. Juuri Ruotsi kumminkin on se lähes samanlaisin maa, josta voidaan ottaa oppia, karttaa virheitä ja tehdä vertailuja. Jo kuuden yhteisen vuosisadan takia.

Donnerin kirja auttaa tässä asiassa.