J. KARJALAINEN - Polkabilly Rebels

J. KARJALAINEN
Polkabilly Rebels
Poko Records
Blues-folkkarina lännen laulumailta tulleen J. Karjalaisen trilogian päätös on tosi railakas. Sähkökitara antaa akustiselle menolle ja amerikansuomalaiselle traditiolle lisäpotkua. Se vähän siistii, mutta ei hukkaa oleellista. Haitarivetoisuus, viulun, banjon, kontran hyvä särmä ja laulujen historiallisuus ovat levyn merkitsevä ääni ja tunnelma.

Lännen kansanlauluperinnettä meikäläisittäin hakevan teoksen arvo on jo asetelmana melkoinen ja vaatii asenteen. Soittajat löytävät sen roiskauttamalla rapakkoa olan takaa: Suomi viihtyy noin vuosisadan takaisessa Amerikassa junaillen, tanssien, sikoja tappaen, tapellen, rakastaen, ja yhtä maata iloisesti myös herätyskokouksissa.

Karjalaisen raikkaan rakeinen laulu on verraton karkelo. Se on kuin vaari ja viikari vetäisivät yhteen ääneen yhtä köyttä - bluesin päässä toinen, rallisvengissä toinen. Ja kun kuulijoilla pitää hauskaa, ei aina vain niin. Koskettava välisoitto on mm. Marjo Leinosen karulla sydämellä tulkitsema balladi Hopeinen veitsi.

Teräsmuori Jingo Viitala Michiganista mainitaan levyn vaikuttajana. Jos albumilla on ikään kuin suojelusäiti, Hiski Salomaa tietysti voisi olla isä.