J. Karjalainen – Et ole yksin

En varmasti ollut ainoa, jonka pasmat J. Karjalainen laittoi sekaisin uudella singlebiisillään Mennyt mies. Tekstissä vilisevät mystinen diskomies, kieltään lipova liskomies, Uuden-Englannin nahkamies ja tietysti salaperäinen Markku olivat niin outoja kielikuvia, että kappale jäi väkisinkin piinaamaan alitajuntaa.

Onneksi maestro suostui avaamaan tekstiä hieman: Markku on 1970-luvulla elänyt nuorukainen, jonka Karjalainen löysi oman päänsä sisältä. Hän on avain tämän levyn lauluihin.

Markun puheille Karjalainen pääsi itsesuggestion kautta. Apunaan hän käytti Reima Kampmanin vuonna 1975 ilmestynyttä hypnoosia ja sivupersoonia käsittelevää kirjaa, josta levyn otsikko on napattu kansikuvan fonttia myöten. Ei mikään kaikista tavallisin metodi laulunkirjoittamiseen.

Et ole yksin on kaikessa kummallisuudessaan osoitus siitä, että Karjalainen uskaltaa nykyään tehdä juuri sitä miltä hänestä tuntuu.

Hän voi luoda itselleen Lännen-Jukan kaltaisen alter egon ja soittaa kymmenen vuotta putkeen vanhoja amerikansuomalaisia perinnebiisejä tai levyttää albumillisen itsesuggestion avulla kirjoittamiaan lauluja.

Musiikkibisnekseen nykypäivänä elimellisesti kuuluva laskelmointi loistaa poissaolollaan.

Pitkän akustisen vaiheen jälkeen Karjalainen on saanut kitaraansa sähköt. Et ole yksin -levyn taustabändistä löytyy kolme neljäsosaa edesmenneestä Laika & The Cosmonauts -yhtyeestä vahvistettuna kosketinsoittaja Pekka Gröhnillä, eli voidaan puhua paluusta 1990-luvulle. Musiikillisesti ryhmä liikkuu samoilla rautalangan ja rokin rajamailla kuin Tähtilampun alla ja Villejä lupiineja -albumeilla.

Parinkymmenen vuoden takaista hittikimaraa Jiin kynästä ei ole kuitenkaan enää irronnut. Levyn toinen sinkkulohkaisu Meripihkahuone on mukiinmenevä rakkauslaulu, mutta se ei erotu edukseen tässä kattauksessa.

Muutaman kuuntelukerran perusteella yli muiden nousevat Yksi kerrallaan, Kurkien äänet, Sinisestä kankaasta ja humoristisesti 1970-luvun kekkoslovakiaa ruotiva Ole nuori. Vaikutuksen tekee myös levyn nimikkobiisi, jonka kertosäkeen Karjalainen vetää hyvin ajankuvaan sopivalla tankero-englannilla.

Et ole yksin on kaiken kaikkiaan erittäin tervetullut albumi. Se on kiinnostavinta J. Karjalaista kymmeneen vuoteen, ja toivottavasti se saa myös jatkoa.