JANI NIEMINEN - Kodittomille koirille

JANI NIEMINEN

Kodittomille koirille

Like 2011. 107 s.
Elämyksellisen runo kommentoi aina maailmaa ja maailmassa olemista välittömin ja konkreettisin kuvin. Amerikkalaisen klassikon, beatin esi-isän Walt Whitmanin juureva ja ajanhengessä liikkuva runous on tästä hyvä esimerkki.

Whitmanilaisia motiiveja on pesiytynyt myös suomalaiseen lyriikkaan. Subjektiivisen romanttisessa rekisterissä voidaan liikkua runoilijan itsetietoisesta roolirunosta aina balladinomaiseen ilmaisuun asti. Näin teki Arto Melleri, joka osasi rakentaa ja siirtää eri aikakausien kerrostumia ja vaikutteita luontevasti tämän hetken tarpeisiin.

Jani Niemisen (s.1973) toisessa kokoelmassaan Kodittomille koirille uskalletaan olla harvinaisella tavalla sielultaan romanttisia, haavoittuvaisia ja avoimia tuuliselle maailmalle. Se voi kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta runoilijoiden on syytä uida vastavirtaan kuten lohensuku, eikä ainoastaan muodikkaina kielenparsien kapinallisina.

Haavoittuvaisuuden tunnustaessaan Nieminen voi kirjoittaa elävästi ja henkilökohtaisesti itseään läheltä olevista asioista, rakkauden purkautumisesta, työttömyydestä ja vieraantuneisuudesta niin, että niistä muodostuu lukijalle yhteisiä ihmisyyden asioita.

Nieminen on siirtynyt eteläpohjalaisista maisemista Alavudelta Espoon betonilähiöihin. Tämän matkanteon kirjaamisessa runoiksi hän yhdistelee taitavasti eräänlaisia sisäisen maahanmuuttajan kokemuksiaan.

Nieminen tietää, ettei pidä katsoa "eteiseen jäävää koiraa silmiin", kun on lähdön aika.

Runoilija uskaltaa olla anarkisti 1960-lukulaisuuden hengessä, kun vapauden aave hengittää kaikesta huolimatta niskaan ja maailman epäoikeudenmukaisuus nostaa runoilijan karvat jälleen pystyyn.