JENNI LINTURI - Isänmaan tähden

JENNI LINTURI

Isänmaan tähden

Teos 2011. 210 s.
J enni Linturin esikoisteos Isänmaan tähden on tärkeä kirja. Se on fiktio, mutta samalla aivan poikkeuksellinen "sotakirja" - eräänlainen puolidokumentaari. Kirjan monet luvut ainakin näyttäisivät viittaavan aitoihin päiväkirjamerkintöihin, joten voi olettaa, että Linturilla on aiheeseensa omakohtainen tuntuma.

Linturi on syystä tai toisesta päätynyt käsittelemään aihetta, joka on ollut tähän saakka Suomessa tabu: suomalaisten Waffen-SS-miesten kokemukset natsi-Saksassa jatkosodan aikoihin.

Päähenkilö Antti esitellään pääosin kahdessa ja useammassakin aikatasossa. Hän on ensiksi se isänmaallinen nuorukainen, joka lähtee puolisalaa syyskesällä 1941 Saksaan, "isänmaan tähden". Hitlerin valtakunnassa hän näkee eurooppalaisen kulttuurin pelastuksen, "iivanoissa" ja "juutalaisissa" ali-ihmiset ja rappion.

Toinen aikataso on vanhuus ja syyllisyyden kokeminen - aika sairaalassa noin 50 vuotta myöhemmin, kun sattuu onnettomuus ja Antti putoaa katolta. Hän ei enää erota nykyisyyttä muistoistaan, läheisiään sotakavereista Saksassa.

Matkalla sotaan

Syyskesä 1941 Saksassa alkaa ankeasti. "Iivanoita" tekisi mieli päästä tappamaan, mutta sen sijaan suomalaisia SS-miehiä kiusaavatkin saksalaiset upseerit. He haluavat ensin kouluttaa porukan. Pientä hupia tuottaa venäläisten sotavankien vartiointi, hirttäjäiset ja muu sodan läsnäolo.

Sitten ollaankin jo Kaukasuksella, matkalla kohti Stalingradia, jonne ei ihan ehditä. Matkalla sinne tapetaan lapsia ja naisia, kaikenlaisia ali-ihmisiä.

Eräs raiskauskohtaus, jossa raiskataan ja tapetaan vahingossa liittolaisnainen, tekee Antista ilmiantajan.

Sitten myös omia kuolee keskinäisissä välienselvittelyissä.

Raskas syyllisyys

Antin kohtalo on kamala hävityn sodan ja kotimaahan paluun jälkeen. SS-porukka ei ole 1940-luvun loppupuolen "kansandemokraattisessa" Suomessa kovinkaan kovassa maineessa. On paras vaieta, vaihtaa puolta - tai kokea se syyllisyyden elinikäinen taakka. Tämä taakka tulee Antin osaksi eikä se helpota lopulta koskaan. Ei edes tuonelan porteilla.

Jenni Linturi on tehnyt hienon esikoisen ja läpimurron "sotakirjallisuuden" outona lintuna, naisena. Naisen kynänjälki näkyy ja kuuluu.

Myytit murtuvat siinä missä sotasankari-miehetkin. Tosipaikan edessä, kuolemassa, kaikki ovat tasa-arvoisia. Toiset syyllisempiä kuin toiset. Mutta kukapa heittäisi ensimmäisen kiven?