Jaakobin huone - Virginia Woolf

VIRGINIA WOOLF Jaakobin huone Suom. Kirsti Simonsuuri. Tammi 2008, 210 s.

V irginia Woolfin (1882-1941) romaani Jaakobin huone vuodelta 1922 on kirjallisuushistoriallisesti merkittävä: kolmannessa romaanissaan Woolf tunsi löytäneensä kertojanäänensä. Kirja on ilmestynyt vihdoin myös suomeksi, Kirsti Simonsuuren ansiokkaana käännöksenä.

Jaakobin huonejulkaistiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Englantilainen Woolf kuvaa siinä väläyksiä nuoren miehen elämänkaaresta. Samalla hän kertoo elämästä yleisemmin pohjavireenä kuolema: "Ajan kulku, joka kiirehtää meitä niin traagisesti eteenpäin, ikuinen touhu ja kuhnailu puhkeavat nyt kipunoivaan liekkiin niin kuin nuo hetkelliset keltaiset pallot vihreiden lehtien lomassa (Sandra katsoi appelsiinipuita); suudelmat vasten huulia jotka kohta kuolevat..."

Romaanin taiteellisesti korkea taso viehättää. Woolf käyttää sanoja kuin impressionistinen maalari väriä. Kirjan lopussa lukeminen vaatii jo jatkuvaa valppautta, kun lukija kokoaa käsitystä Jaakobista ja hänen vaiheistaan kuin suurta palapeliä.

Romaanihenkilöt jättävät usein lauseensa kesken, runolliset virkkeet polveilevat ja välillä puikkelehditaan menneisyyteen, tulevaisuuteen ja eri paikkoihin. Erityisesti kyllästyin Lontoon-kuvauksiin. Rakenteeltaan kirja on kiinnostava ja päättyy tyylikkäästi ja yhdistävästi.

Naisliike vauhditti Woolfin suomentamista

Virginia Woolf piti Jaakobin huonettaliian hajanaisena. Hän kehitti kiinteämpää muotoa seuraavassa romaanissaan Mrs. Dalloway (1925) kunnes Majakassa (1927) tavoitti sen.

Jaakobin huone on Woolfin ensimmäinen modernistinen kirja. Juuri Woolf, James Joyce ja Marcel Proust uudistivat romaanin 1900-luvun alussa. Heitä ennen romaani rakentui selkeän syy-seuraus-ketjun varaan: henkilöhahmot kirjoitettiin johdonmukaisiksi ja niitä tuki arvovaltainen kertoja. Modernistisessa romaanissa tavoitellaan niiden sijaan keskushenkilön tajunnanvirtaa, hänen hetkellistä aistimustaan, sen virittämiä tunteita ja muistoja.

Suomeksi 1900-luvun alun modernistista eurooppalaista kirjallisuutta on voinut lukea suurelta osin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Woolfin kirjoja suomennettiin naisliikkeen voimistuessa etenkin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla. Kustantajat pitivät aiemmin hänen tuotantoaan kaupallisesti kannattamattomana tai siveellisesti arveluttavana.

Jaakobin huoneestavoi erottaa homoutta, seksinmyyntiä, naisasiaa, kirkon arvostelua, rauhanaatetta ja yhteiskuntakritiikkiä, joskin Woolf ironisoi aatteiden kannattajia. Nykylukija pitää Woolfia hienovaraisena ja huumorintajuisenakin.

Romaani on haastava suomennettava monitasoisuutensa, vivahteikkaan kielensä ja mutkikkaiden virkkeidensä vuoksi. Sen kääntäjältä edellytetään paneutumista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Englantiin. Tutkija ja kirjailija Kirsti Simonsuuri on selvinnyt urakasta kunnialla.

TERHI ANTTILA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.