Janne Laurila ja Tuhlaajapojat – Janne Laurila ja Tuhlaajapojat

Laulaja-kitaristi Janne Laurila on puuhannut kotimaisen populaarimusiikin parissa jo toistakymmentä vuotta. Laurila pyöritti 2000-luvun alkupuolen ajan indierockyhtye Office Buildingia. Melankolista, country- ja folkvaikutteista musiikkia soittaneeseen yhtyeeseen kuuluivat muun muassa Ville Leinonen, Pekko Käppi ja Teemu Elo. Siitä Laurila eteni suoraviivaisemman ja kitaravetoisemman rockin pariin. Jonkin verran ulkomaillakin keikkailleen Laurila-yhtyeen Boyhood-levy ilmestyi vuonna 2007.

Englanniksi uraa tehnyt muusikko vaihtoi vuonna 2009 laulukielen suomeksi. Ensimmäinen soololevy Kultaisia pisteitä oli samalla siirtymä duurivoittoisemman ja hittihakuisemman musiikin luokse.

Nyt Laurila on julkaissut toisen suomenkielisen albuminsa Janne Laurila ja Tuhlaajapojat. Levyn ja yhtyeen nimi kielii iskelmällisyydestä, joka onkin musiikkia hallitseva tyyli. Laurilan, kitaristi Tuomas Luukkosen, basisti Ville Rauhalan ja rumpali Juppo Paavolan muodostama yhtye soi pehmeästi, varmaotteisesti ja siististi.

Janne Laurila ja Tuhlaajapojat -levy lainaa taajaan kotimaisen iskelmällisen rockin perinteestä. Yksi Laurilan esikuvista lienee iskelmäkliseiden ja kielikuvien pyörittelyn mestari Tuomari Nurmio, jonka tuotannon suuntaan kumartavat erityisesti kappaleet Jos sä löytäisit toisen ja Vanha mies.

Laurilan sanallinen ilmaisu ei ole nurmiomaisen tarkkaa myytintutkiskelua, vaan lähempänä standardinomaista rakkauden ja ihmissuhteiden analysointia. Laurilan äänessä on kuitenkin jonkinlaista erityistä pyyteettömyyttä, joka saa muuten hieman imelältä kuulostavat säkeet toimimaan: ”En oo tarpeeks vanha patetiaan/ en riittävän nuori naiviuteen/ vaan kun oikein tarkkaan katsotaan/ kaikki uskoo rakkauteen.”

Rockveto Karavaani on ”hei baby come on” -huudahduksineen eräänlainen Kauko Röyhkä -pastissi. Laurila jopa muuttaa artikulaatiotaan tämän kappaleen ajaksi röyhkämäiseksi. Slovari Taika haihtuu pois tuo puolestaan muistumia Ville Leinosen tuotannosta.

Erityisesti Office Buildingin persoonalliseen musiikkiin verrattuna Janne Laurila ja Tuhlaajapojat -levyn kappaleet maistuvat turhan varmoilta ja laskelmoiduilta. Melodioissa on tarttumapintaa ja rallatteleva poljento tekee kuuntelusta lupsakkaa, mutta särmätön tuotanto ja hieman ilmeiset sovitukset eivät täysin onnistu lunastamaan sävellysten potentiaalia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.