Jari Hautamäki – Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta.

Psykoterapeutti Jari Hautamäki on johtanut perheväkivaltaa ehkäisemään perustettua Lyömätön Linja -toimintaa jo parikymmentä vuotta. Asiakkaat ovat pääosin miehiä, mutta varsinkin alkuvaiheessa palveluun ottivat yhteyttä usein uhrit, naiset.

Hautamäki kertoo aluksi järjestönsä synnystä ja tyypittelee seuraavaksi väkivallan, jota on monenlaista kuten fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista...

Fyysinen väkivalta on keskiössä: kirjassa hakataan, lyödään, läimäytellään tai potkitaan, kun sanat eivät riitä. Luvussa Väkivallan koskettamat ovat vuorossa sekä syyllisten että uhrien tarinat.

Miehille lyöminen on häpeän paikka, anteeksipyytäminen vaikeaa. Kun ensimmäinen isku on annettu, jatkossa lyöminen lähtee lapasesta entistä helpommin. Kun hakkaajan julkisivu lopulta murtuu, seurauksena on usein hillitön häpeän tunne, suru ja itkukin – lopulta parhaassa tapauksessa avoin itsetutkiskelu.

Mikä minuun meni? Se on aiheellinen kysymys, koska harva osaa kattavasti selittää syyt käyttäytymiseensä. Syy on aina muissa, muualla, olosuhteissa.

Ei Hautamäki olosuhteiden roolia kielläkään, mutta kirjan parasta antia ovat monet henkilökohtaisemmat tilitykset, lainaukset väkivaltaisten miesten haastatteluista.

Loppujakso, Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta, avartaa aihepiiriä. Asialla ovat pääosin nuoremmat ja keski-ikäiset miehet, mutta onpa mukana myös yksi nainenkin. Uusien tutkimusten mukaan juuri naisten tekemät väkivallanteot ovat lisääntymässä.

Kokemuksen rintaäänellä puhuu myös 83-vuotias ”väkivallan veteraani”, jonka silmät avautuivat vasta Lyömättömän Linjan kokouksissa.