Jari Järvelä - Mistä on mustat tytöt tehty?

JARI JÄRVELÄ
Mistä on mustat tytöt tehty?
Tammi 2009, 322 s.
Jari Järvelän romaanissa Mistä on mustat tytöt tehty? kaikki ei ole kunnossa. Vika ei ole yllättävässä ja kiinnostavassa aihepiirissä. Romaani kuvaa helsinkiläisiä nuohoojia, jo pitkälti kadonnutta ammattikuntaa, joka roikkui nokisena kaupungin katoilla tekemässä tärkeää työtään.

Kertojan näkökulmakin on jännä. Nuohoojatyttö elää jalkapuolen isänsä ja usean äitinsä kanssa sympaattisesti kuvatussa kaupungissa 1960-1980-luvuilla.

Persoonalliset sivuhahmot kuvataan ymmärryksellä, ja melkoinen määrä niitä kirjaan sisällytetäänkin. Kaikki ovat jollain tavoin muotopuolia. Maailma ei ole täydellinen, mutta ihmisillä on toisiaan kohtaan hyvä tahto.

Nuori kertoja Rööri aloittaa tarinan uuniin muurattuna. Piipuissa kiipeilevän tytön seikkailuja seurataan reteän slangin rytmittämänä. Rööri osoittautuu melkoiseksi riiviöksi.

Kirjan ongelma on Järvelän omassa nokkeluudessa. Kun pitäisi vain kertoa tarinaa eteenpäin, Järvelä takertuu sinänsä taitaviin, mutta pitemmän päälle ärsyttäviin vertauksiin, sivuhuomautuksiin ja mielleyhtymiin. Tarkoitukseton kerrontatekninen kikkailu ei ole helppolukuista.

Liioitteleva kielen käyttö karkottaa monet lukijat, jotka eivät jaksa tarpoa läpi mielleyhtymien viidakon. Sen sijaan, että asian sanoisi kerran, käyttää Järvinen vähintään kolme lausetta. Vähempi olisi riittänyt. Kirja vilisee seuraavanlaisia lauseita: "Se oli aivan kakona hevosiin, piirteli harjapäitä paperille, yhtä paljon kuin se Portsassa näkemäni pikkutyttö dalmatialaiskoiria, ei Liina piirsi enemmän, se täytti piirtämillään ja saksimillaan nelikavioisilla sängynpäädyn puoleisen seinän, hirnuharja kerrallaan lauma kohosi kohti kattoa, kunnes niitä laikkasi mun yläpuolellani, ja öisin hiirien vipittäessä pitkin meidän kattoa kuulosti kuin villihevoslauma nelistäisi viettävällä aaltopeltiniityllä."

Sääli, koska Järvelä on kielellisesti niin ilmeisen lahjakas. Ilman ylenmääräisiä koukeroita kirja olisi mitä rakastettavin kaupunkisatu.