Jarkko Kemppi - Jalkaväenkenraali A. E. Martola

JARKKO KEMPPI

Jalkaväenkenraali A. E. Martola

Otava 2008, 350 s.

Helmikuussa 1986 haudattu jalkaväenkenraali A. E. Martola ennätti hieman yli 90 vuotta kestäneen elämänsä aikana kulkea matkan, joka oli poikkeuksellisen monipolvinen murrosajan sotilasjohtajallekin. Viimeisten tehtäviensä takia monet suomalaiset muistavat hänet ensimmäisenä rauhankenraalina, YK:n apulaispääsihteerinä ja Kyproksen sinibarettien komentajana.

Jos aivan tarkkoja ollaan, Suomi saattoi lähettää tasapuolista mainetta nauttivan kenraalin kansainvälisiä kiistoja selvittelemään jo Kansainliiton aikana.

Tarkoitan Bruno Jalanderia, joka neuvotteli Muurmannin pataljoonan punikkien paluusta ja haki Espanjan sisällissodan internoidut tasavaltalaiset pois ranskalaisilta piikkilankaleireiltä. Martola toimi Jalanderin tapaan jonkin aikaa Uudenmaan läänin maaherranakin.

Martola oli pienikokoinen, järjestelmällinen ja monilahjakas jo lähtiessään Saksaan jääkäriksi. Myöhemmin hän selviytyi Ranskan sotakorkeakoulusta ilman muille kansainvälistyjille välttämätöntä vuoden mittaista kielipreppausjaksoa kadettien joukossa.

Rauhan ajan joukko-osastokomentajana Martola pärjäsi hyvin, hän oli tiukka, mutta ei huumorintajuton. Sota-ajan komentajana Martola toimi oikeastaan ilman ainoankaan tahran tarttumista: saavutus kuvaa myös diplomaattisia kykyjä itsetuntoisten tahtokarjujien naapurina.

Tarkkaa tutkimusta, tuttua kritiikkiä

Vuonna 1970 syntynyt Viron historian ja sotahistorian dosentti Jarkko Kemppi on ahkera tutkija, siinä kohtaa kuvauksensa kohteen arvoinen kirjoittaja. Hän on käynyt läpi monipuolisen ja laajan kirjallisen aineiston, joka ulottuu perheen kirjeistä sotapäiväkirjoihin ja monenlaisiin Martolan vaiheita sivuaviin merkintöihin.

On ymmärrettävää, ettei Martolan henkilökuva enää juurikaan välity aikalaismuistelusten ja kavereiden kertomusten kautta. Siksi Martola näyttäytyy Kempin tekstissä melkoisen totisena, uratietoisena ja yksioikoisena henkilönä.

Sellainen hän ei kuitenkaan ollut. Hän oli älyllinen, kuivahko humoristi, joka vielä eläkeiässä viestitti yhdellä vilkaisulla, että piilossa pidetyt motiivit kyllä tajutaan.

Ilmeisen tasapuolisuuden tarpeen nimissä Kemppi toistaa tunnettua arvostelua siitä, miten Martolan joukoissa tehtiin liikaa rintamamiestaloja ja muuta tarpeetonta. Arvelen kuitenkin, että kenraalimajuri tiesi, miten hänen komentamansa reserviläiset halusivat puuhailla mielekkäiden asioiden parissa. Hyödyllinen ihminen on myös hyvä sotilas.

Ikimuistoinen remontti

Kemppi kertoo kyllä sen, että Martolalla oli tapana puolustaa omia miehiään. Niinpä Martola osallistui keräykseen, kun piti maksaa vahingonkorvauksia Nikosian "suuresta mellakasta", jossa oli mukana "140 miestä eri YK-joukoista".

Tämä parilla lauseella kuitattu tapahtumien sarja sai eläkeikäisen Martolan hymyilemään vuosikausia päätään puistellen. Haukkabaarin petoslaskut kuitattiin suurella "remontilla", joka poiki myöhemmin suomalaisen sotilashistorian isoimman sotaoikeusjutun. Kajaanin viinakaupan valtauskin, helmikuussa 1942 tapahtunut "Hakkilan talkoiden" kuittaus, jäi pienemmäksi prosessiksi.

On hyvä, että Martolan vaiheet on luetteloitu, mutta ihmiseen ja aikaan paneutumisesta kasvava elämäkerta jäi vielä tekemättä.

JUHANA LEPOLUOTO

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.