Jimi Hendrix – People, Hell and Angels

Ennen aikojaan kuolleilla muusikoilla on tapana rahastaa lypsämällä kaikki mahdollinen irti heidän jälkeensä jättämistä nauhoituksista. Yksi pahimmista esimerkeistä on Jimi Hendrix, jolta ilmestyy edelleen tasaiseen tahtiin ”uusia” levyjä, vaikka kitaristin kuolemasta on vierähtänyt jo 42 vuotta.

People, Hell and Angelsin juuret ovat Hendrixiltä kesken jääneessä First Days of the New Rising Sun -albumissa. Hän alkoi nauhoittamaan magnum opustaan vuonna 1968 ilmestyneen Electric Ladylandin jälkeen pätkissä eri muusikoiden kanssa, mutta urakka ei valmistunut koskaan.

Valtaosa tältä levyltä löytyvistä kappaleista on tuttuja lukuisilta aiemmilta julkaisuilta, versiot sen sijaan eivät. Nyt kuultavien nauhoitusten perusteella Hendrix halusi viedä musiikkiaan triopohjaisen kitararokin sijasta monipuolisempaan suuntaan. Bluesin vingutuksen ja psykedeelisen huuruilun lisäksi hän oli innostunut myös soulista (Let Me Move You ja Mojo Man).

People, Hell And Angels ei ole musiikillisesti huono levy, mutta ansioistaan huolimatta se on kuriositeetti. Kovan luokan Henkka-fanaatikoille albumi on varmasti tajunnanräjäyttävä uutuus, meille muille ei ehkä niinkään.