Jo Nesbø - Torakat

JO NESBØ
Torakat
Johnny Kniga 2009, 362 s.
Onko mitään järkeä lukea 200 kirjaa vuodessa? Tai reilua 400 joinain vuosina. Eikö 10 000 kirjan jälkeen olisi parempi puhua jonkinmoisesta addiktiosta, riippuvuudesta?

Lukija lukee sen vuoksi, että hyvässä tietysti, mutta myös keskinkertaisessa kirjassa on jotain palkitsevaa. Ja sitten jonkin kerran pariinsataan tai neljäänsataan tulevat ne muutamat. Ne, joista tunnistaa heti ja varmasti, kun mestari tekee työtään.

Jo Nesbøn yksi aiempi kirja on ollut lähes täydellinen dekkari. Torakat on toinen, joka on liki sellainen.

Mistä Nesbøn korkea laatu johtuu? Päähenkilö Harry Hole on liki täydellinen hahmo lajiin. Hän on yksinäinen vertaistensa joukossa. Kyyninen, alkoholin ajoittain vietävissä. Hän hoitaa työtään vastentahtoisesti, vain ajautuen tilanteesta toiseen. Alkoholisteille tyypillisesti hänellä on kuitenkin kehittynyt myös ylikorostunut oikeudentunto ja jonkinlainen atavistinen pakko tietää edes itse, mistä asiat johtuvat.

Hole joutuu ponnisteluistaan huolimatta tilanteisiin, jossa menneisyys tai rikollisten toimet pakottavat hänet mukaan. Hän on terävä, mutta myös syvällisesti inhimillinen epäonnistuen toistuvasti.

Matto vedetään hänen toimiensa alta jatkuvasti niin, että koko ajan on läsnä täydellisen epäonnistumisen mahdollisuus, jopa oma tai läheisen kuolema. Ihan äärimmäisissä tilanteissa Holessa herää alkukantainen pyrkimys elämään, jatkaa olemassaoloaan tai suojata muita.

Hän kokee sarjan mittaan valtavia inhimillisiä menetyksiä, sekä henkisiä että konkreettisia. Silti hän pyrkii koko ajan kohti vapahdusta ja anteeksiantoa. Voitot ovat kuitenkin aina vajavaisia, kuin voitettuja taisteluja jossa kuolema on lopullinen sadonkorjaaja. Harry Hole ei voita koskaan puhtaasti niin, että hänet voitaisiin siitä laakeroida. Voitoissa on jo tulevien tappioiden siemen.

Nesbøn mestarillisuus piilee mustavalkoisuuden välttämisessä. Päähenkilössä on jo olemassa vahva luopumisen merkki, sen myöntäminen että maailmaa ei kannata edes yrittää pitää puhtaana. Kirjojen maailman sisään on rakennettu oletus korruption ja epäjärjestyksen lopullisesta voitosta.

Torakat on toinen osa Harry Holen jo useamman kirjan kestäneestä sarjasta. Voi ihmetellä, mikä on johtanut ratkaisuun, että sarjan toinen teos julkaistaan vasta nyt. Etenkin kun sarja on jatkumo ja useita myöhempiä teoksia on suomennettu aiemmin. Ainakaan väliteoksesta ei voida puhua.

Ainoa moite tulee Torakoiden yhden rikollisen ylirakennetusta vahvuudesta. Kun teos muuten menee realismin rajoissa, on turhaa lisätä joukkoon sarjakuvallista pahuuden ylivertaisuutta. Se on särö muuten niin ehyessä kokonaisuudessa.

Nesbøllä on kuitenkin lyödä Harry Hole -sarjalla pöytään sellaiset laput, että kirjailija putsaa pelimerkit itselleen. Istuipa vastassa lähes kuka tekijä hyvänsä koko tunnetusta dekkarimaailmasta.

MARKO IKÄVALKO