Joe Kubert: Faksi Sarajevosta Suom. Asko Alanen. Egmont 2014. 208 s.

Tässä on ajankohtainen sarjakuva, joka antaisi persuillekin ajattelemisen aihetta – ainakin siihen, mitä tulee hyvinvointivaltioiden vastuuseen sodan jalkoihin jääneiden auttamisessa.

Faksi Sarajevosta (Fax From Sarajevo) on sarjakuvalegenda Joe Kubertin (1926–2012) näkemys ystävänsä Ervin Rustemagicin ja hänen perheensä helvetillisistä kokemuksista Sarajevon 18 kuukautta kestäneestä serbijoukkojen piirityksestä vuosilta 1992–1993.

Albumin selkärankana toimii Ervinin sodan keskeltä ystävilleen lähettämät faksit, joissa hän raportoi ulkomaailmalle Sarajevon ja perheensä tapahtumista. Näiden faksien pohjalta Kubert on muokannut sarjakuvaromaaninsa.

Tarinassa ei kuitenkaan juututa käsittelemään entisen Jugoslavian liittotasavallan sisällissodan syitä, vaan keskitytään Ervinin perheen eloonjäämiskamppailuun, niin henkensä kuin ihmisarvonsakin puolesta.

Juuri siinä piilee tarinan suurin vahvuus, sillä pienin mahdollinen nimittäjä toimii samastuttavampana ja yleismaailmallisempana inhimillisen kauhun ja hädän kuvittajana. Se tekee alunperin vuonna 1996 julkaistun albumin kenties ajankohtaisemmaksi kuin koskaan.

Samankaltaisia rikoksia ihmiskuntaa kohtaan on parhaillaan nähtävissä myös Gazan palestiinalaisuhreissa tai Ukrainan, Irakin ja Syyrian pakolaisvirroissa.

Albumin ainoana heikkoutena voidaan pitää faksitekstien ja sarjakuvaosuuksien hienoista päällekkäisyyttä. Tekstiä olisi voinut toiston osalta hieman karsia, ilman suurtakaan vahinkoa.

Viidenkymmenen vuoden aikana Tex Willerin, Tarzanin, Kersantti Rockin, Vihollisässän ja Jonah Hexin parissa hioutuneet Joe Kubertin intensiivisen viivatyöskentelyn ja dynaamisen kerronnan hienoudet pääsevät tarinassa oikeuksiinsa. Aivan suotta albumia ei pidetä maestron pitkän ja arvostetun uran henkilökohtaisimpana ja loisteliaimpana työnä.

Albumin parasta antia on sen herättämä toivo paremmasta huomisesta ja siitä, että sanan säilä saattaa sittenkin olla miekkaa väkevämpi ase.