Johanna Sinisalo - Enkelten verta

Kirjat

JOHANNA SINISALO

Enkelten verta

Teos 2011. 304 s.

On meidän vuosikymmenemme jälkipuoli. Ruuasta on tullut kallista, koska sitä ei enää riitä kaikille. Jenkeissä syödään vitamiiniketsuppia puutostautien takia. Ruuan hinnan noustessa laukkaa inflaatiokin. Pakolaiset virtaavat harvoihin jäljellä oleviin hedelmällisiin maailmankolkkiin. Kaiken takana ovat mehiläiset, satojen pölyttäjät, jotka hylkäävät pesän toisensa jälkeen.

Näin käy myös hautausurakoitsija Orvon herhiläisille, joita mies on rakastanut melkein kuin eläinaktivistipoikaansa. Poikaa, Eeroakaan, ei enää ole.

Johanna Sinisalon uusi romaani Enkelten verta on vahvan visionäärinen - mutta myös realistinen - kuvaus huomisestamme. Se ei ole puhdasta scifiä, koska esimerkiksi kirjassa kuvatut tuotantoeläinten karmeat olot ovat totta jo nyt. Kysymys on vain siitä, mihin nykyinen elämäntapamme johtaa.

Terävät rinnastukset tökkäävät totunnaisiin ajatuskaavoihin. Miksi esimerkiksi sianlihapaketissa ei voisi tupakka-askin tapaan lukea "aiheuttaa liikaa nautittuna syöpää", kun näin kerran tutkitusti on?

Sen sijaan, että Sinisalo olisi kirjoittanut eläinoikeuksia käsittelevän pamfletin, joita on jo maailma pullollaan, hän on yhdistänyt ovelasti pamflettimaisuuden kaunokirjalliseen kerrontaan. Pamflettimaisuus kuuluu Orvon kertojanäänen sekaan upotetuissa Eeron blogikatkelmissa.

Veikkaan tosin, että tekniikka ei kestä aikaa. Vuonna 2020 blogin matkiminen voi tuntua yhtä naiivin tökeröltä kuin 1990-luvun lopulla romaaneihin upotetut sähköpostiviestit tuntuvat nyt.

Blogimerkintöjä seuraavia "kommentteja" voisi luulla parodiaksi verkon tämänhetkisestä keskustelukulttuurista, ellei osa merkinnöistä olisi peräisin aidoista nettikeskusteluista. Tosin sekaan mahtuu hyviäkin kysymyksiä. Kuten se, milloin aktivismi muuttuu terrorismiksi.

Scifimäisyyttä romaanissa edustaa Orvon ladon seinään avautuvan toisen todellisuuden aukko. Ajan ja paikan rajoja repimällä Sinisalo luo tarinaan pehmeyttä, mikä onkin tarpeen, ettei homma luisuisi pelkäksi paasaamiseksi. Toisaalta voi kysyä, syökö "toiselle puolelle" katsominen uskottavuutta myös kirjan faktoilta. Kun osa on satua, lukijan on vaikea ottaa tottakaan todesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.