Jorma Böök on viimeinen Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä, joka aloitti uransa vanhalla teatteritalolla – katso kuvasarja huikeasta urasta

Taas kääntyy yksi historian lehti, kun Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Jorma Böök (s. 1954) jää elokuussa eläkkeelle. Kaupunginteatteri muutti Työväentalolta nykyisiin tiloihinsa Teatteritaloon vuonna 1982, ja Böök on henkilökunnan viimeinen, joka on aloittanut uransa ennen muuttoa.

Haapavesi Keski-Pohjanmaalla on Jorma Böökin synnyinpaikka. Siellä hän kävi koulunsa ja kirjoitti ylioppilaaksi, armeijan Böök kävi Pohjan prikaatissa Oulussa.

Kuten yleisesti tunnettua, asevelvollisuuttaan suorittavat pyrkivät mieluusti lomille. Eräs konsti ylimääräisten vapaiden hankkimiseen ovat oppilaitosten pääsykokeet, ja tämä innosti Böökiä ja hänen toveriaan pistämään hakupaperit Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.

Tässä aikeessa ei ollut lähtökohtaisesti tarkoituskaan menestyä, mutta lukulomaa saatiin viikko. Nuorten herrojen opiskelu jäi lyhyeen Haapavesi–Jyväskylä-bussimatkalla suoritettuun aineiston silmäilyyn.

Pääsykoetilaisuus alkoi. Ideana oli poistua heti kun niin sai tehdä.

Böökin toveri lähti – mutta Böök viittilöi, että hänellä kestää vielä: hänhän osaakin kokeessa kysytyt asiat!

Ja niin kävi, että tuleva näyttelijä aloitti opinnot, jotka tähtäsivät uraan matematiikan opettajana.

 

Opinnot alkoivat syksyllä 1975. Sosiaalistumista edesautettiin muun muassa erilaisilla illanviettotilaisuuksilla. Sellaiset, kosteahkot, olivat käynnissä Kortepohjan ylioppilaskylän saunalla, kun tapahtui seuraava työ- ja elämänuran kulkuun merkittävästi vaikuttanut vahinko.

Yömyöhällä Böök keskusteli muun muassa Jyväskylän ylioppilasteatterin väen kanssa. Aamulla hän heräsi kiusalliseen huomioon: oli tullut luvattua liittyä ylioppilasteatterin seuraavan produktion, Bertolt Brechtin Sezuanin hyvän ihmisen, näyttelijäkuntaan.

Aiempaa esiintymiskokemusta oli, mutta ei nyt mistään yliopistokaupungin intellektuelliryhmästä. Böök oli esiintynyt koulun tilaisuuksissa ja Haapaveden SKDL:n ohjelmaryhmässä.

Kului pari viikkoa, eikä ylioppilasteatterilta kuulunut yhteydenottoa. Ehkä ne unohtavat, toivoi Böök.

Mutta sitten se sama mies, joka oli yöllä juhlissa kysynyt mukaan teatteriin, tuli vastaan.

Böök vaihtoi toiselle puolelle katua, mutta mies pentele, JYT-aktiivi Kari Kaijanaho, huomasi ja tuli perässä.

Kaijanaho: Ensi sunnuntaina alkavat harjoitukset.

Böök: Asia selvä.

Enää ei nimittäin antanut luonto periksi alkaa perumaan kerran jo luvattua asiaa.

Keväällä 1976 oli ensi-ilta, JYTille aivan poikkeuksellisesti Helsingissä, osana Vanhalla ylioppilastalolla järjestettyjä Ylioppilasteatterin 50-vuotisjuhlia. Pari viikkoa myöhemmin alkoivat esitykset Jyväskylässä.

Böök oli saanut teatterikipinän.

 

Sezuanin hyvän ihmisen ohjasi JYTille Markus Packalén. Seuraavana vuonna Packalén ohjasi Jyväskylän kaupunginteatterille ja kysyi, haluaisiko Böök tulla avustajaksi.

Hetken harkittuaan Böök otti tarjotun palkkatyön vastaan, vaikka nuoren jyttiläisen mielestä ylioppilasteatteri teki, luonnollisesti, paljon parempaa taidetta. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin kaupunginteatterin lavalla Tshehovin Lokissa keväällä 1977.

Kaupunginteatterissa ei ollut yhtään hullumpaa. Johtajana oli nuori Jotaarkka Pennanen ja näyttelijöinä muun muassa Esko Nikkari ja Hannele Lauri. Elettiin yhtä kaupunginteatterin historian suurista murroskausista: vielä samana vuonna 1977 Pennanen teki paikallispoliittisen melskeen keskellä oman ratkaisunsa ja erosi, ja solidaarisuudesta johtajaansa kohtaan poistuivat myös esimerkiksi Packalén, Hannu ja Hannele Lauri, Turo Unho, Nikkari ja monet muut.

Matematiikan opiskelija, ylioppilasteatterin aktiivi Böök jatkoi kaupunginteatterin avustajana. Vuonna 1979 hänet pestattiin järjestäjä-näyttelijäksi, ja marraskuun lopussa 1980 teatterinjohtaja Ari Kallio kutsui Böökin huoneeseensa.

Uppo-Nalle oli tulossa ensi-iltaan kahden viikon päästä, ja erästä keskeistä osaa näytellyt Matti Suhonen oli sairastunut: voisiko Böök ottaa tuon roolin?

Oli Kalliolla toinenkin asia. Josko Böök siirtyisi kokonaan näyttelijäksi?

Päivän harkinta-aika, ja Böök sanoi kyllä. Sitten olikin jo aika selvää, että ei tullut matematiikanopettajaa, tuli näyttelijä.

– Jälkeenpäin sitä kyllä monesti mietti tätä valintaa, kun oli iso ensi-ilta tulossa, ja jännitti niin maan perskeleesti. Sellaisissa paikoissa on käynyt mielessä, että miksi jumalauta minä valitsin tämän. Jos olisin matematiikan opettaja, ei tarvitsisi jännittää ja palkkaakin saisi enemmän.

Mutta lavalla, jos on hyvä esitys ja hyvä meininki...

– Kaikki unohtuu. Ja kun loppuaplodit tulevat, niin olen, että aaha, onneksi olen ottanut tämän homman!

Marraskuussa 1982 alkoivat näytännöt “uudella talolla” eli nykyisissä tiloissa Kirkkopuiston laidalla.

Uusi talo tarjosi paitsi valtavasti tilaa, myös aivan uudenlaista tekniikkaa, jonkalaista ei Jyväskylässä ollut nähty kuin unissa. Oli muun muassa pyörönäyttämö ja lavanostimet, joilla voitiin luoda mielikuvituksellisia näyttämökuvia. Noista apparaateista kumpikaan ei ole muuten enää käyttökunnossa.

Teatterin uusi päänäyttämö oli niin paljon suurempi kuin vanha, että ilmeni sopeutumisvakeuksia.

– Olimme tottuneet tekemään pienesti ja olemaan lähellä toisiamme. Yhtäkkiä tilaa oli mahdottomasti, ja kun käytiin ihan perusdialogia, piti jättää metrikaupalla väliä vastanäyttelijään, Böök muistelee.

Ison näyttämön suuret eleet saattoivat puolestaan jäädä päälle, kun siirryttiin pienelle puolelle.

Kuule, ja näe kokonaisuus – siinä Böökin vinkit näyttelijäntyöhön.

– Jos vastanäyttelijä vaikkapa sanoo jonkin repliikin eri tavalla kuin harjoituksissa, on siihen reagoitava vastauksena siihen uuteen tapaan eikä niin kuin on aina ennen tehty. Tämä onnistuu, kun ei lähdetä näyttelemään vaan elämään roolihahmoa. Ei ole vain kuunneltava vaan kuultava, ja tästä olen kyllä saanut itsenikin aika monta kertaa kiinni näyttämöllä.

Kokonaisuuden näkemistä Böökin mukaan puolestaan edesauttaa merkittävästi se, että pääsee itse ohjaamaan.

Böök on tehnyt paljon teatteria myös kaupunginteatterin ulkopuolella. Hän aloitti Keski-Suomen keskusammattikoulun näytelmäkerhon vetämisen jo 1980-luvun alussa, ja 1990-luvulla hän ohjasi runsaasti ennen muuta Jyväskylän Kansannäyttämölle. Vielä 1990-luvulla oli yleensäkin hyvin tavallista, että kaupunginteatterin näyttelijät ohjasivat esityksiä harrastajateattereille.

– Halusin oppia uutta, nähdä asioita eri kantilta. Jo ensimmäisessä ammattikoulun teatterikerhon jutussa tajusin, että tämähän hyödyttää myös minua näyttelijänä. Väitän, että se, joka ei itse ole ohjannut, ei hahmota esityksen kokonaisuutta niin hyvin kuin se joka on.

131 näytelmää kaupunginteatterissa 42 vuoden aikana. Niistä 129:ssä näyttelijänä.

Suosikkirooli on Jorma Böökin mukaan usein se, joka kysyttäessä on työn alla. Jälkikäteen aika antaa perspektiiviä, ja jyvät erottuvat.

Silti Böökin nimeämä suosikkiroolien lista on vahvasti nykypäivää kohti kallellaan: Vaaleanpunaisen kolmion (1986) Horst, Leipurin vaimon (2006) leipuri Armas Castanier, Kauppamatkustajan kuoleman Willy Loman (2014), Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä (2016) -monologin vanha töölöläisherra ja Sydänmaan isoisä.

Jälkimmäinen on aika erikoinen valinta, sillä Sydänmaata on toistaiseksi esitetty julkisesti vain ensimmäinen puoliaika tammikuun lopussa. Kyseessä oli näytelmän ensimmäinen ennakkoesitys, ja se jouduttiin keskeyttämään, kun yksi lavanostimista romahti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhtäkkiä pala näyttämön lattiaa katosi jalkojen alta, ja tilalle jäi metrien syvyinen kuoppa.

Vakavan onnettomuuden vaara oli lähellä, ja kaikki nostimet ovat toistaiseksi käyttökiellossa. Uuden, tasaisella näyttämöllä esitettävän version harjoitteluun ei keväällä ollut aikaa.

Sydänmaan piti olla Böökin kaupunginteatteriuran viimeinen ensi-ilta.

– Se harmistus oli niin älytön. Olin ladannut niin paljon ja tajusin, että nyt tämä alkaa kulkea ja tästä tulee hyvä – ja yhtäkkiä ei ole koko näytelmää. Iski totaalinen tyhjyys, ei tuntunut todelliselta, tuntui pahalta unelta, jonka jälkeen herää ja menee esitykseen.

Sydänmaa tuodaan ohjelmistoon syksyllä 2020. Silloin näyttelijöiden joukossa on muuan talon vakituisen henkilöstön ulkopuolinen vierailija: Jorma Böök.

 

Jorma Böök kertoo urastaan Teatteritiistai-tilaisuudessa kaupunginteatterilla tiistaina 23. huhtikuuta kello 18.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .