Jouko Heikura – Joki kaupungin alla

Romaani Joki kaupungin alla on Jouko Heikuran esikoisteoksen Mustien vuorten varjossa (2011) itsenäinen jatko-osa.

Heikura on Lontoossa asuva ulkomaantoimittaja, ja kummankin hänen kirjansa päähenkilö on ulkomaankirjeenvaihtaja Rakel Aho. Ahon hahmossa Heikura hyödyntää kokemustaan suomalaisena lehtimiehenä maailmalla.

Esikoiskirjan kriitikkovastaanotto meni laidasta laitaan. Teosta haukuttiin huteruudesta ja kiitettiin vivahteikkuudesta. Kirjan merkitys sanataiteena herätti kannanottoja puolesta ja vastaan, mutta sen asiantuntevuus journalistisissa teemoissa oli kiistatonta.

Mustien vuorten -kirjassa Rakel Aho toimi sotakirjeenvaihtajana Balkanilla. Uudessa kirjassa hän on asettunut Lontooseen. Kirjannimen joki on Thames. Aho seuraa vuoden 1996 jalkapallon EM-kilpailujen tunnelmia, osallistuu kettujahtiin ja käy kuninkaallisilla teekutsuilla. Elokuun taittuessa syyskuuksi 1997 koetaan maailmanlaaja järkytys ja mediatapahtuma, kun prinsessa Diana kuolee Pariisissa autokolarissa.

Rakel lähettää juttunsa Helsingissä ilmestyvälle nimeltä mainitsemattomalle lehdelle. Annetaan ymmärtää, että sekä lehti että Rakel edustavat hyvätasoista asiajournalismia. Niinpä brittiläisen keltaisen lehdistön, skandaalitabloidien, julkeasta tyylistä tulee härski kontrasti Rakelin linjalle.

Rakelin hyvä ystävä on suomalaislähtöinen Rita. Naisen aviomies Toby on täysverinen sensaatiolehden toimittaja. Asetelmassa Rakel, Rita ja Toby rinnastuvat ja vastakkaistuvat ystävyys, rakkaus, petos, anteeksianto, kavaluus, rehellisyys ja ammatillinen moraali. Kun Rita sairastuu rintasyöpään ja Toby pettää jälleen kerran Rakelin luottamuksen työasioissa, kertomuksen tyylilaji kiihtyy tuskaiseksi melodraamaksi.

Rakelilla on ilmiömäinen taito joutua myös tahattomasti suurten tapahtumien lähettyville. Irlannin-matkallaan hän kuulee kapakassa keskustelun, joka vaikuttaa merkittävästi IRA:n pommi-iskujen torjuntaan Lontoossa. Yhtäkkiä nainen on sekä Britannian valtionturvallisuusorganisaatioiden MI5 ja MI6 kuin myös Pohjois-Irlannin Irlantiin liittämistä ajavan IRA:n kiinnostuksen kohde.

Meillä on kaksi kotimaista nimenomaan Lontoota hyvin tuntevaa toimittaja-kirjailijaa, jotka kumpikin ottavat kantaa median vaikutusvaltaan. Pekka Hiltusen äskettäin ilmestyneessä romaanissa Sysipimeä näytettiin, kuinka helposti pienetkin valheet ja väärinkäsitykset voivat paisua mediassa hallitsemattomiksi muutostekijöiksi. Myös Heikura käsittelee median valtaa. Jo yksin prinsessa Dianan kohtalossa on monta puolta, joita Heikura tuo esille.

Romaanin kertojarakenne ei nosta ketään minäkertojan etulyöntiasemaan. Rakeliakin seurataan sivusta. Heikura höystää kokonaisuutta brittiläisyyttä esittelevällä materiaalilla. Kesken hyvinkin kiperän tilanteen joku henkilöistä puhkeaa kertomaan, kuinka muinaiset roomalaiset hoksasivat suuren saaren uumenista mereen yhtyvän ison joen ja alueen läheisen yhteyden meren yli valtavalle mantereelle ja nimesivät seudun Londiniumiksi.

Informatiivisissa anekdooteissa selvitellään yhtä lailla Loch Nessin hirviömyytin alkujuuria kuin kerrosvoileivän syntyhistoriaa ja sille annettua nimitystä sandwich. Kaikki tämä uppoaa tarinan kuljetukseen välillä luontevammin ja välillä eteenpäinmeno tökkii. Ylipäätään tekstin sujuvuus paranee tarinan edetessä, kun selittelevyys vähenee.