Jouni Inkala - Kemosynteesi

JOUNI INKALA

Kemosynteesi

Siltala 2011. 79 s.
Jouni Inkalan runokokoelmassa Kemosynteesi kohdataan valkokanukka, metsähiiri, varisparvi ja neljän fasaanin marssi läpi pihan. Kolmannenkin lukukerran jälkeen teoksesta jää päällimmäiseksi vaikutelma intensiivisestä luontoyhteydestä.

Teokselle nimen antava kemosynteesi on fotosynteesin kaltainen ilmiö. Kemosynteesi on orgaanista yhteyttämistä olosuhteissa, joissa ei ole auringonvaloa, kuten merten syvyyksissä. Ihmisen metaforinen kemosynteesi tapahtuu mielen onkaloissa.

Inhimilliset tunteet koetaan mielen sisäisyydessä, joskus ja useinkin mielen pimeässä. Mistä sinne tulee tai pääsee valo? Mikä valaisee suruntumman tunnelman? Tällaisia kysymyksiä Inkalan runot herättävät.

Tekijänsä yhdeksännen runokokoelman äärellä luonnehtisin Inkalaa teemarunoilijaksi. Luontoaiheiston rinnalla hänellä on alati pohdinnassa todellisuuden kielellistäminen sanoiksi. Tämä pyrkimys yltyy joskus aika merkillisiksi ajatus-

hyppäyksiksi ja aihepiirien yhdistämisiksi.

Runot vilisevät paikkoja ja tiloja, kirkkoherran virastoa, peltojen turkkia, Stonehengea ja sieraimen luolaa. On pitkä pöytä, joka ei lopu koskaan vaan kiertää maapallon ympäri.

Elämänketjuun runominän liittää isän ja esi-isien muistaminen kuin myös omat pojat. Kokoelman tunnelmasta päätellen teoksen runominä ei ole konfliktissa vaan syvässä tarkkaavassa sopusoinnussa elämänympäristönsä kanssa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.