Jouni Tossavainen - Koulu

JOUNI TOSSAVAINEN
Koulu
Like 2009, 270 s.
Jouni Tossavainen, 51, on ollut niin lyyrikkona kuin prosaistinakin tuotannossaan monialainen ja ennen kaikkea otteiltaan hyvin persoonallinen. Hän ei ole kulkenut valtavirran mukana. Päinvastoin.

Jo esikoisrunojen kokoelma Juoksijan testamentti (1985) ilmensi myönteistä poikkeavuutta tavanomaisuudesta, kuten myös edellinen romaani Eskimobaari (2006), kertomus Virosta Amerikkaan paenneesta Aino-mummosta.

Tossavainen on julkaissut kaikkiaan 17 runokokoelmaa sekä neljä romaania, tuoreimpana juuri ilmestynyt Koulu, jolla on alaotsikkona "otteita nuoren opettajan päiväkirjasta".

Kuin villieläimet

Kirjailija ei tunnista kansakouluaikojen ensimmäistä opettajaansa Aila Kaarina Heikaraista, joka antaa hänelle Mustat Ässät eli päiväkirjansa. Niin alkaa tarina nuoresta ylioppilaasta, joka lähtee kaupungista maaseudulle sijaisopettajaksi.

Hänelle koittaa vapaus, mutta samalla innostunut idealismi kokee pienen romahduksen, kun koulu Kotanevalla onkin vain raihnainen parakki. Tällöin jäävät kauaksi Saima Harmajan idylliset ajatukset nuoruuden onnellisuudesta.

Taakse jää upseerin poika, papiksi aikova ja kihlattu Paavo Lehtonen. Heidän osittain kitkaisesta tulevaisuudesta en kirjoita sanan sanaa. En myöskään Tossavaisen teoksen yllätyksiä täynnä olevasta, juonikkaasta asetelmasta. Lukekaa.

Pyydettäessä Aila kertoo olevansa tavallisesta perheestä tavallisesta talosta Enonkyrön Kivijoen kylästä. Asunnon pukkisänky tuo hänelle mieleen marsalkka C. G. E. Mannerheimin. Hän elää saloilla, rapujen saalistamisessa ja riihien puinneissa. "Aika näyttää, minulla on tietä edessä näkymättömiin…"

Ainakin on varmaa, että Kotanevan kakarat ovat kuin Seitsemän veljeksen villit eläimet, 37 lasta kuutena päivänä viikossa. Tuolloin eletään 1950-luvun alkuvuosia, jolloin uutta kouluakin on jo alettu rakentaa.

Perunannostolomalla Aila pääsee takaisin kaupunkiin, joskin kaipuu takaisin ei hevillä hellitä. Yhtenä paluun motiivina ovat pojat, etenkin hulivili Janne. Mielenkiintonsa "nuoreen opettajattareen" ovat näyttäneet myös aikuiset, naimisissa olevat miehet.

Romaania en voi sijoittaa mihinkään genreen. Tossavainen on kirjoittanut omapäisesti ja omaperäisesti sekä päähenkilöstään että kyläyhteisön mitä erilaisimmista ihmisistä.

Ehkä Koulu-romaanin teemallisesti tärkeimmäksi kohoaa Ailan kasvuprosessi aikuistumiseen, naiseuden olemuksen konkretisoitumiseen ja valmistautuminen tulevaan ammattiin.

Tossavainen pitää langat tiukasti käsissään. Teos on kielellisessä rikkaudessaan ja moninaisissa ulotteissaan eheä, uteliaisuutta herättelevä ja mitä mielenkiintoisin silloisen ajan herkkä ja tarkka tarina.

Kaiken yllä on ikään kuin ystävällisenä seuralaisena lämmin huopa, kaiken kattava harmonia, sympaattisuus. Koulu on kirjallisuutta, jota en suosittele sivuutettavaksi.

JORMA HEINONEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.