Joutilas yläluokka – Pimeys meni pilalle

On puhuttu siitä, miten viimeisen viidentoista vuoden aikana suomirockin paikan kansallisessa tietoisuudessa ovat vähitellen vallanneet räppärit ja muut rytmimuusikot. Yhdessä levyteollisuuden kriisin kanssa tämä on johtanut siihen, että uudet suomenkieliset rockyhtyeet lähes poikkeuksetta operoivat marginaalista käsin, usein omilla pienlevy-yhtiöillään. Tämä on hyvä asia luoville ja yritteliäille, ja tasokasta uutta keskitien suomirockia onkin kuivemman kauden jälkeen alkanut jälleen tihkua esille. Viime vuonna Pimeys, tänä vuonna Pimeys meni pilalle.

Joutilas yläluokka on dynamiikan päälle ymmärtävä, tyylitajuinen ryhmä, joka operoi jossain folkpunkin ja progressiivisen rockin välisessä avarassa maastossa. Akustinen pohjavire tuo mieleen ammoisen Pohjannaula-yhtyeen ja taidokas stemmojen käyttö Don Huonot. Luovan sovitustyön takana kappaleet ovat lajin parhaiden perinteiden mukaan jäyhiä ja kankeita, mutta silti tarttuvia, kuin karnevaaliin eksyneitä tuppisuita. Tanssittavan Tanssi-kappaleen kertojan jyrkkä kieltäytyminen otsikon aktiviteetista käy esimerkistä.

Sattumalta huiman ajankohtainen, Ukraina-aiheinen Jonkun oma maa on intensiivinen keskus, mutta ohilyöntejä tämä albumi ei sisällä. Suositellaan niille, jotka miettivät minne vakava suomirock meni.