Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen - Lars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelmia

Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen (toim.)

Lars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelmia

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011, 400 s.

Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen

Lars Levi Laestadius. Yksi mies, seitsemän elämää

Kirjapaja 2011, 206 s.

L ars Levi Laestadiuksen (1800-1861) kuolemasta on tänä vuonna kulunut 150 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi on ilmestynyt kaksi kirjaa, jotka valottavat herätysjohtajan vähemmän tunnettua puolta monipuolisena tiedemiehenä. Helsingin yliopiston uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäinen ja uskontotieteen dosentti, pastori Risto Pulkkinen ovat toimittaneet Laestadiuksen tutkielman lappalaisesta mytologiasta sekä kirjoittaneet hänen elämäkertansa uusimman tutkimuksen valossa.

Lappalaisten mytologian katkelmia on alunperin ruotsinkielinen käsikirjoitus, jonka samat tekijät ovat jo kertaalleen suomentaneet vuonna 2000. Nyt uutuutena on mukana myös ranskalaisesta Pontarlierin kirjastosta löytynyt saamelaisen jumaluusopin fragmentti, jota ei ennen ollut julkaistu. Laestadiuksen papereita on hajonnut maailman tuuliin. Pääosa samasta käsikirjoituksesta kuuluu amerikkalaisen Yalen yliopiston kokoelmiin. Tiedonmurusten kokoaminen yhtenäiseksi teokseksi on ollut melkoinen salapoliisityö.

Seitsemän elämää

Uudessa elämäkertateoksessa Laestadiusta kuvataan mieheksi, jolla oli seitsemän elämää. Yhtä monella tieteenalalla hänen nimittäin voidaan katsoa työskennelleen: kasvitiede eli botaniikka, ekologia, lappologia, mytologia, kansatiede, uskonnonfilosofia ja teologia. Laestadius oli siis harvinainen ihminen, jossa yhdistyi luonnontieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus.

Lapin kasvien tutkijana Lars Levi Laestadius oli ehkäpä merkittävin Carl von Linnén seuraaja. Runsaalla kolmellakymmenellä kasvilla on edelleen hänen antamansa nimi. Keski-Suomen luontomuseossa Jyväskylässä on säilynyt 204 kappaletta Laestadiuksen itsensä keräämiä kasveja ja 64 kappaletta hänen vaihdossa saamiaan. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokoelman lahjoitti aikoinaan Jyväskylän seminaarille Tornion entinen piirilääkäri Carl Erik Soldan.

Laestadius antoi merkittävän panoksen erityisesti pajuopin eli salicologian tutkimuksessa. Keski-Suomen luontomuseossa on nähtävissä hänen Karesuvannossa nimeämänsä pajulaji, Salix laestadiana. Pajujen tutkimusta ei kannata väheksyä tieteenalana, onhan aspiriini eli asetyylisalisyylihappo alunperin löydetty pajun kuoresta.

Laestadiuksen elämän tieteellinen kohokohta oli hänen osallistumisensa oppaana ranskalainen kapteeni Paul Gaimardin johtamaan arktisten alueiden La Recherche -retkikuntaan vuosina 1838-39. Silloin Laestadiusta haastatteli muun muassa kirjailija Xavier Marmier, josta sittemmin tuli Ranskan Akatemian jäsen. Kuningas Ludvig Filip palkitsi Laestadiuksen Ranskan Kunnialegioonan ritariarvolla. Laestadius kutsuttiin myös Edinburghin kasvitieteellisen seuran ulkojäseneksi.

Uudet kirjat tuovat voimakkaasti esiin Laestadiuksen vaietut saamelaiset juuret. Laestadiuksen äiti oli saamelainen, kun taas isä kuului Lapissa kauan vaikuttaneeseen pappissukuun. Laestadius keräsi saamelaista folklorea ja antoi sen vaikuttaa saarnoihinsa, joissa esimerkiksi maahisista puhutaan kuin todellisista olennoista. Xavier Marmierille hän kertoili nuotiotulen ääressä tarinoita tunturien jättiläisestä eli stallosta.

Pääsy kansainvälisen tieteen verkostoihin olisi voinut merkitä Laestadiuksen nousua eurooppalaiseksi hahmoksi. Ranskalaisten avulla hän olisi voinut saada julkaistuksi kansainvälisillä forumeilla uraauurtavat tutkimuksensa niin Lapin pajuista kuin maahisistakin.

Tiede sai jäädä

Kaikki muuttui toiseksi kun Laestadius vuonna 1844 tapasi mystisen naisen "Lapin Marian", jolta hän vastaanotti parannuksen armon ja sai sysäyksen ryhtyä herätyssaarnaajaksi. Siihen päättyi lupaavasti alkanut tiedemiehen ura. Väitöskirja pajuista jäi julkaisematta, samoin kansainvälisesti merkittävät lappologian tutkimukset, jotka löydetään uudestaan vasta nyt.

Kateelliset kollegat leimasivat Laestadiuksen uskonnolliseksi hurmahengeksi. Kun häntä esitettiin Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi, hän sai ainoastaan kolme puoltoääntä ja asia raukesi.

Karesuvannon pappilasta, Ruotsin pohjoisimmasta seurakunnasta, tuli kuitenkin tieteen tukikohta, jossa Laestadiusta kävivät tervehtimässä kollegat monista maista.

"Koko Skandinavian matkani aikana en ole oppinut keneltäkään niin paljon kuin Lars Levi Laestadiukselta Karesuvannon pappilassa", kirjoitti unkarilainen tiedemies Antal Reguly matkapäiväkirjaansa vuonna 1840. Paljon sanottu, sillä sama matkamies oli käynyt vieraisilla myös Wolmar Schildtin luona Laukaassa.