Juhani Mattila - Uupunut nainen

JUHANI MATTILA

Uupunut nainen

Teos 2009, 348 s.

U upunut nainen on tositarina avioeron kokeneesta naisesta, joka hakee apua vaikeaan masennukseensa. Hän on lopen uupunut kulutettuaan voimansa loppuun vuosikausia kestäneessä työpaineessa. Lääkehoidot ja kuntoutusviikot eivät ole tuoneet hänelle helpotusta, ja hän on romahtamaisillaan työkyvyttömäksi. Viimeisenä mahdollisuutenaan hän aloittaa psykoterapian.

Psykiatri Juhani Mattila kertoo yksityiskohtaisesti ja myötätuntoisesti pitkän terapian käänteistä ja monista vaikeuksista, jotka on ylitettävä ennen kuin nainen saa uuden otteen elämästään. Kirja perustuu potilaan luvalla tehtyihin nauhoituksiin.

Psykiatri paljastaa myös omia tunnelmiaan tavalla, mikä tekee teoksesta poikkeuksellisen. Vastaavaa ei ole kirjoitettu aikaisemmin. Kirjan kansikuva on pysäyttävä: uupunut nainen katsoo tyhjin silmin ja näyttää sielullisesti kuolleelta. Tarkoitus on ehkä viitata siihen, että uupumus ei ole pikkujuttu. Siinä on usein kyse tunteiden sammumisesta ja uupumisesta koko elämään.

Kirjan terapeutti pyrkii saamaan henkilökohtaisen kontaktin oireiden takana olevaan ihmiseen. Tämä lähestymistapa on täydellinen vastakohta vallalla olevalle käytännölle, jossa hoidetaan vain sairauksia tai tutkitaan aivojen toimintaa ja välittäjäaineita.

Hoidon suurin haaste on naisen pidättyväinen luonne. Hän uskaltautuu ulos suojakuorestaan vasta kun terapeutti luopuu traditionaalisesta asenteestaan neutraalina kuuntelijana ja ryhtyy kokeilemaan avoimempaa, intersubjektiiviseksi kutsumaansa terapiatyyliä.

Usein tämä molemminpuolisuutta korostava näkökulma unohdetaan ja halutaan uskoa, että ammatti-ihminen toimii manuaalin mukaisesti ja on tunteidensa yläpuolella.

Teos kuvaa terapiasuhteen vähittäistä muutosta henkilökohtaisempaan suuntaan. Minua hätkähdytti kirjassa esimerkiksi kohta, jossa nainen kysyi terapeutiltaan, ketä tämä oli äänestänyt vaaleissa, ja terapeutti antoi suoran vastauksen heittämättä kysymystä takaisin.

Mattila esittää havainnollisesti saman kuin tieteelliset tutkimukset: terapeutin ja potilaan välinen inhimillinen vuorovaikutussuhde on hoidon kannalta kaikkein tärkeintä riippumatta terapiametodista.

Uupuneen naisen ongelmille löytyy pitkät juuret: hän on joutunut olosuhteiden pakosta selviytymään omillaan jo pikkutytöstä alkaen. Tämän henkilöhistorian taustalla on kansakunnan historia, kun naisten oli selvittävä sotien aikana ja myös niiden jälkeen paljolti yksin. Tarinan naisen isä selvisi sodasta hengissä, mutta menetti kykynsä tunnekontaktiin.

Naisen herääminen eloon heijastuu hänen ympäristöönsä, jopa hänen vaikeasti sairaaseen poikaansa. Siitä tulee mieleeni, että joidenkin esimiesten hoito voisi vähentää koko työyhteisön uupumista. Kirja herättää myös pohtimaan erilaisten kuntoutusten hyötyä ja sitä, olisiko parempi antaa yksilöllistä apua ja sijoittaa varoja terapiakäynteihin.

JARI SEPPÄLÄ

Kirjoittaja on psykiatrian

erikoislääkäri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.