Jukka Komppa - Leningradin valloitus

Jukka Komppa
Leningradin valloitus
Etukeno 2010. 196 s.
Jukka Komppa jatkaa kirjailijan uraansa teoksella, josta heijastuvat hänen aiemmat vuotensa toimittajana ja tutkijana. Kun suomalaiset sotilaat etenevät hänen uudessa tekstissään Leningradin, tsaarien Pietarin, keskustaan jatkosodan ensimmäisinä vuosina, syntyy vaihtoehtoista historiaa ja kirjallisuutta.

Tällaisen tekstin tekemiseen tarvitaan paljon tietoa, vaikka lopputulosta pitäisi mahdottomanakin. Tietoa Komppa sulattaa uudenlaiseksi kokonaisuudeksi laidasta laitaan, kansanomaisista ilmaisuista lännen lehtien uutisjutuiksi ja kommenteiksi. Lukijan on turha epäillä yksityiskohtia, vaikka olisikin saanut suomalaisten enemmistön tapaan koulussa vahvan käsityksen historian predestinoidusta, ennalta säädetystä ainoasta oikeasta tiestä.

Nuoret historioitsijaystäväni kertovat, että sattumien tulkinta ja toisenlaisten lopputulosten etsintä on viime vuosikymmeninä alkanut kiinnostaa myös ammattimaisia menneen tutkijoita. Ainoaa tietä ei ole olemassakaan, vain ihmiskunnan outo, kummallisten tapaamisten ja kompastumisten suuntaama kiemurainen polku ajan pinnalla.

Kompan teksti tuo mieleen rinnastuksen joitakin vuosia sitten ilmestyneeseen, melkoista kansainvälistäkin huomiota herättäneeseen teokseen. Tarkoitan Philip Rothin kirjaa The Plot against America, jossa lentäjäsankari Charles Lindberg voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit äärioikeiston edustajana ja vie maansa natsien liittolaiseksi.

Kompan tekstin tyyli on sellaista hieman huovismaista kuvien kumartamattomuutta, jossa itse Adolf Hitler nimittelee Suomen marsalkkaa persreiäksi. Suomalaisten korkein päällikkö nyplää kalsonkejaan miettiessään unettomina öinä, pitääkö hyökkäystä jatkaa ja niin edelleen.

Vähintään yhtä tärkeitä ihmisiä ovat suomalaiset sotilaat, venäläiset maatuskat, herkät nuoret naiset, juutalaiset ja mahakkaat kommunistipamputkin.

Kompan valtaajat ovat sodankin keskellä kovin inhimillisiä ja venäläisille suomalaiset ovat mieluisampia isäntiä kuin saksalaiset tärkeilijät. Repliikit ja kuvaukset ovat sattuvia.

Olisiko Jukka Kompan kuvaama vaihtoehtoinen historia voinut olla totta jossain oloissa? Tosikko vastaa kielteisesti.