Jukka Raunio - Valtion lentokonetehtaan historia. Osa 3: Vihureita ja vetureita 1945–1965

Fouga Magister -suihkuharjoituskoneiden kokoonpano pelasti Kuoreveden Hallin lentokonetehtaan 1950-luvun lopulla, kun tehdasta oltiin jo lopettamassa pariinkin otteeseen.

Jukka Raunion historiateossarjan kolmas osa käsittelee vaikeita sodanjälkeisiä vuosia uuden nousun alkuun. Jatkosodan jälkeen lentokonetehtaan toiminta kääntyi täysin uusille urille. Siitä tuli yksi uuden Valtion metallitehtaiden (Valmet) toimintaryhmä syyskuussa 1945.

Ilmavoimat peruivat 75 prosenttia tilauksistaan eli tärkein asiakas lähes katosi. Sotakorvaustyöt taas vaativat uuden tuotantorakenteen.

Lentokonetehtaan hajasijoitetut osat lakkautettiin ja toiminta keskitettiin Tampereelle, Kuoreveden Halliin ja Nokian Linnavuoreen. Uusia tuotteita olivat tavaravaunut, tukkisahat, kompressorit, lauta-autot eli lukkien edeltäjät, alumiinikattilat ja pikkuvauvojen napapuristimet. Tampere erikoistui rautatiekalustoon, Linnavuori moottoreihin.

Halliin keskitettiin lentokoneiden korjaus, mutta niiden huvetessa tehtiin autojen kaasuttimia, teollisuuden massan sakeuden säätäjiä, tehdasvaunuja ja pahvilaatikoiden nitomakokeita, kuorma-autojen hyttejä, jakeluautojen koreja, puisia kello- ja radiokaappeja. Ilmavoimien suorituskyky oli sotavuosien jälkeen sen historian heikoin ja se jatkui pitkään. Tarvittiin uutta kalustoa.

Vihuri-harjoituskone oli ensimmäinen uusi kotimainen tyyppi. Se tehtiin osin Tampereella, osin Hallissa. Vihuri sai huonon maineen, mutta tilastojen valossa kone ei ollut aikalaisiaan huonompi. Maine kuitenkin vaikutti. Kotimaista alkeiskoulukonetta ei tilattu vaikka Ilmavoimat halusi uuden Tuuli IV:n. Sen edeltäjä, Kuorevedellä tehty Tuuli II -prototyyppi tuhoutui työvirheen seurauksena.

Valmetin pääkonttori ja Lentokonetehtaan johto etsivät ajoittain sopivaa hetkeä luopua metsän keskellä ja huonojen yhteyksien päässä olevasta Kuorevedestä. Vuonna 1953 lopettamista esitettiinkin, mutta sen esti Väinö Tannerin johtama toimikunta, joka näki tehtaalla merkitystä Tampereen apuosastona.

Vuonna 1957 Valmetin johto uhkasi lopettaa koko lentokonetoiminnan, jos jatkotilauksia ei tule. Hallin epävarmuus päättyi vasta 1959, kun uuden Fouga Magister -suihkuharjoituskoneen kokoonpano alkoi. Samalla lentokentän kiitorataa jatkettiin ja päällystettiin.

Fouga piristi myös Vihurin ja Tuulen aiheuttaman masennuksen jälkeen.

Lisää töitä tuli muiden suihkukoneiden korjauksista, joista Ilmavoimat ei selvinnyt vaikka haalikin ne säästömielessä itselleen. Tämä kertoo Halliin tehtaan ammattitaidosta ja osaamiskeskittymästä, vaikka sodan jälkeen paljon väkeä lähti muihin töihin.

Raunio on tehnyt taas perusteellista työtä. A4-kokoon mahtuu runsaasti valokuvia, piirroksia ja taulukoita. Kirjassa käsitellään myös toteutumattomia konesuunnitelmia, ajan konehankintoja sekä ulko- ja sotilaspoliittisia kuvioita, joita riitti. Kummasteltavaa on niin Saab Safir- kuin Folland Gnat -hankinnoissa ja muissa yrityksissä.

Erikoiselta tuntuu, että jo vuonna 1962 ylipäänsä pohdittiin amerikkalaisen F-5 -hävittäjän lisenssivalmistusta. Se jäikin vähin äänin kun Kekkosella ei ollut aiettakaan ostaa aseita Yhdysvalloista. 1950–60-luvun tempoilusta opittiin, että lentokoneteollisuus vaatii pitkäjänteisyyttä. Sitä löytyi myöhemmin; kotimaassa suunniteltiin ja tehtiin Vinka sekä koottiin Drakenit, Hawkit ja Hornetit.

Hannu Karjalainen