"Jumalauta! Näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata jumalaa!" – Säveltäjä Kaj Chydenius aloitti 1960-luvulla suoraan huipulta, Ylioppilasteatterin Lapualaisooppera oli aikansa kohunäytelmä

On Helsingin Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhla Vanhalla Ylioppilastalolla. Vuosi on 1966 ja päivä 21. maaliskuuta.

Tunnelma on kiihkeä ja odotuksia täynnä, sillä juhlaesityksenä nähdään Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Arvo Salon kirjoittama musiikkinäytelmä Lapualaisooppera. Kantaesityksen ohjaa Kalle Holmberg.

Lisämaustetta iltaan tuovat eduskuntavaalit, joissa Arvo Salo valitaan Suomen Sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajaksi.

– Juhlassa itsessään oli jättimäinen ristiriita, Chydenius sanoo nyt, yli 50 vuotta myöhemmin.

– Kaikki vanhat ylioppilasteatterilaiset olivat eturivien paikoilla, eivätkä he pitäneet missään nimessä yhdestäkään Lapualaisoopperan laulusta.

– Takana oli sitten huutoporukka, sata nuorta, jotka tykkäsivät kovasti.

Chydenius sanoo, että juuri niin Lapualaisoopperan tekijät halusivat.

– Ei siinä ollut silti mitään mielihyvää; tuntui siltä, että olimme tehneet juuri niin kuin pitikin.

– Me olimme voiton puolella.

 

Kaj Chydenius syntyi lokakuussa 1939 Kuusankoskella ruotsinkieliseen perheeseen. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Juankoskella.

Kiinnostus musiikkiin oli herännyt jo nuoruudessa, mutta Kymi Oy:n Juantehtaan konttoripäällikkönä toiminut ekonomi-isä Rolf Chydenius oli sitä mieltä, että musiikki ei elätä, joten lukiosta päästyään nuorukainen meni Kauppakorkeakouluun.

Toki hän opiskeli siinä rinnalla Sibelius-Akatemiassa.

– Kun sitten aloin elää musiikilla, ilmoitin isälle, että lähden Kauppakorkeakoulusta, Chydenius hymähtää.

– Hänelle se sopi oikein hyvin. Hän tiesi, että musiikki oli alusta lähtien se, mikä minua kiinnosti.

Musiikin saloihin Chydeniuksen oli alun perin opastanut Juankoskella naapurissa asunut, Sibelius-Akatemiasta vastavalmistunut musiikinopettaja, Juantehtaan sosiaalipäällikön vaimo Ulla Mattsson.

– En tiedä, mistä keksittiin, että minun pitää ottaa häneltä laulutunteja. Varmaankin hän oli puhunut siitä vanhempieni kanssa.

– Mattsson ryhtyi sitten kasvattamaan minusta määrätietoisesti laulajapoikaa. Hän opetti minulle koko sen repertuaarin, mitä laulunopettajan piti siihen aikaan opiskella Sibelius-Akatemiassa.

Mattsson oli erittäin kannustava, ja hän seurasi Chydeniuksen uraa pitkään.

– Ystävyytemme jatkui hänen kuolemaansa saakka.

Seuraava merkittävä tekijä Chydeniuksen muusikonuralla oli kontrabasisti Pentti Paalanen.

– Juankoskella oli siihen aikaan vain keskikoulu, joten minun oli määrä mennä lukioon Kuopion Lyseoon. Seiskamiikan papereilla ei sinne otettu ketään, mutta Joensuun Lyseoon pääsi helpommin.

– Juuri musiikinopettajaksi valmistunut Paalanen tuli sinne heti seuraavana vuonna. Hän oli erittäin innostunut ja sanoi, että minun pitäisi säveltää Lyseon poikakuorolle.

– Minä sanoin, että en tiedä säveltämisestä mitään, mutta hän vastasi, että kylläpäs tiedät – siitä vaan.

Chydenius sanoo, että koko uran alku oli hyvää säkää, onnea.

– Minulle sattui kaksi sellaista opettajaa, että hattu päästä.

 

Chydenius muutti Helsinkiin vuonna 1957. Tuolloin hän piti säveltämisessä taukoa.

– Siellä oli Suomen parhaat nuoret säveltäjät Erkki Salmenhaarasta lähtien, Chydenius kertoo.

– Tuntui, että enhän minä tiennyt säveltämisestä tarpeeksi. Ensimmäisen varsinainen laulu, minkä tein tietäen, mitä säveltäminen on, syntyi vasta elokuussa 1964.

Chydenius toimi noihin aikoihin myös Hufvudstadsbladetin musiikkitoimittajana.

– Olin lisäksi järjestötehtävissä Suomen Musiikkinuoriso ry:ssä sekä Nykymusiikkiseurassa, jossa toimin yhdessä läheisen ystäväni Seppo Heikinheimon kanssa.

– Noihin aikoihin myös Pohjoismaisten musiikkikoulujen yhteistyö oli intensiivistä, joten ruotsinkielisyydestäni oli paljon hyötyä. Minua tarvittiin Suomen edustajistossa – en säveltänyt, mutta olin säveltäjien kaveri.

– Nyt olen enemmänkin runoilijoiden kaveri.

Musiikkityylinsä suurimmiksi vaikuttajiksi Chydenius mainitsee Ylioppilasteatterin sekä saksalaisen näytelmäkirjailijan Bertolt Brechtin.

– Meidän sukupolvemme innostui brechtiläisestä teatterista ja sen musiikkikäsityksestä, Chydenius sanoo.

– Yhteiskunnallinen kantaaottavuus oli tyypillistä hänen teksteilleen.

Brecht sanoi, että taiteen pitää sisältää yhteiskunnallinen kannanotto, muuten se on himphamppua.

– Musiikkikorkeakoulun joidenkin opettajien mielestä asia oli täsmälleen päin vastoin: jos taide sisältää kannanoton, se on luopunut taiteen arvosta.

Chydeniuksen mukaan Ylioppilasteatterissa oli monta kymmentä ihmistä, jotka kaikki halusivat ehdottomasti laulaa.

– Minä kysyin, että miksette te laula uusia lauluja, vaan vanhoja kupletteja ja muita sen tyyppisiä.

– He vastasivat, että eihän kukaan tee heille uusia lauluja. Minä sanoin, että voisinhan yrittää, kun olen sentään nuohonnut musiikin teoriaa seitsemän vuotta.

Chydenius teki sitten sävellyksen Eino Leinon runoon Lemminkäisen äidin kehtolaulu, joka on Tuonelan Joutsen -näytelmän loppulaulu.

– Olin lainannut kirjan Eino S. Revon kirjastosta, kun olin ollut opettamassa Tiernapoikia hänen lapsilleen.

Chydenius kertoo laulattavansa Lemminkäisen äidin kehtolaulua laulajillaan edelleen.

– Oikeastaan vain sanoakseni, että tämä oli ensimmäinen. Kuunnelkaa, onko se avuttomampi kuin äskettäin tehdyt – ja kyllä se on kelvannut.

 

Chydenius oli yksi 1960- ja 1970-lukujen vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen kantavista nimistä. Muita siihen osallistuneita säveltäjiä olivat muiden muassa Eero Ojanen, Toni Edelmann sekä Otto Donner. Yksi merkittävimmistä Chydeniuksen laulujen esittäjistä oli Agit Prop -yhtye.

Vasemmistolaisuus oli tuolloin Chydeniuksellekin luonnollinen valinta.

– Brecht oli vasemmistolainen, Chydenius sanoo.

Chydeniuksen nykyinen vaimo Jaana Jyrkänne-Chydenius lisää omat muistikuvansa laulujen sisällöistä.

– Olivathan ne sinunkin ensimmäiset laulusi Brechtin dialektiikan ylistystä eivätkä mitään suomalaisia työväenlauluja, Jyrkänne-Chydenius toteaa.

Samoihin aikoihin perustettiin myös KOM-teatteri.

– Ylioppilasteatterin taiteellinen johtaja  Kaisa Korhonen pyydettiin tekemään nuorten yhteiskunnallisia ohjelmia Svenska Teaternin pienelle näyttämölle, Chydenius sanoo.

– Ne sisälsivät näytelmiä, konsertteja, keskusteluja, luentoja ja niin edelleen.

– Eivätkä ne olleet pelkästään vasemmistolaisia ohjelmia. Siellä esiintyi esimerkiksi oopperalaulaja Matti Lehtinen pianisti Pentti Koskimiehen säestämänä.

Pienelle näyttämölle mentiin sivuovesta, joten yleisö piti saada houkuteltua oikeaan paikkaan.

– Keksin, että laitetaan oven yläpuolelle kyltti, johon on kirjoitettu ”Kom”. Se alkaisi vilkkua tuntia ennen esitystä.

Ryhmä toimi jonkin aikaa Svenska Teaternin yhteydessä, mutta itsenäistyi sitten, ja samalla nimeksi tuli KOM-teatteri.

Chydenius oli keksinyt teatterin nimen, mutta kun siitä oli julistettu kilpailu, ei hän sopinut nimen isäksi.

– Soitin Peter von Baghille ja kysyin, voisiko hän väittää keksineensä nimen. Se sopi hänelle.

 

KOM-teatteri sai alusta lähtien kirjavaa palautetta, vaikka mukana oli paljon ihmisiä, jotka eivät olleet tehneet aikaisemmin mitään kantaaottavaa taidetta.

– Suomessa on ollut aina sosiaalidemokraattista ja kansandemokraattista työväenhenkisyyttä, Chydenius sanoo.

– On kuitenkin olemassa hyvää teatteria, joka ei ole välttämättä yhteiskunnallisesti suuntautunutta. Sitäkin on esitetty KOM-teatterissa.

Jyrkänne-Chydenius muistuttaa, että poliittinen laululiike oli linjassa sen ajan yhteiskunnallisten tapahtumien kanssa.

– Sehän lähti opiskelijaliikkeestä, Jyrkänne-Chydenius sanoo.

– Toisaalta Brechtinkin lähipiirissä oli sekä voimakkaasti poliittisia että ei lainkaan poliittisia vaikuttajia.

Niin tai näin, työväenlauluille on tilausta myös nykyaikana.

– Pitää olla kaikkea – ja hyvää on monenlaista, Chydenius sanoo.

Jyrkänne-Chydenius sanoo, että nykyisin eniten kantaa ottavat räppärit.

– Esimerkiksi Paleface on musiikkinsa ohella mukana monessa muussakin.

 

Chydenius linjaa olevansa musiikin suhteen kaikkiruokainen. Yhdeksi mielisävelmistään hän mainitsee  Henry Purcellin säveltämän Dido ja Aeneas -oopperan, jonka ensi-ilta oli jo vuonna 1689.

– Se liikuttaa minua hirveästi – mutta on Säkkijärven polkkakin hyvä sävellys, Chydenius sanoo.

Chydenius on tehnyt valtavan määrä sävellyksiä, oratorioita, kantaatteja, laulusarjoja, kamarimusiikkia ja elokuvamusiikkia. Nykyisinkin hän säveltää joka päivä, pääosin runoja lauluiksi.

Chydenius ei sävellä euroviisumusiikkia, mutta kestoltaan useimmat laulut mahtuisivat Euroviisujen kolmeen minuuttiin.

– Pointti ei ole ajassa, vaan siinä, kestääkö runo, paljonko siinä on asiaa. Ei musiikilta voi vaatia sellaista, mitä siinä ei ole, se ei kestä pituutta rajattomasti.

– Ehkä syytän pitkien runojen kirjoittajia turhaan, mutta iloitsen runosta, jonka sanoma välittyy sävellettynä kolmessa minuutissa.

Chydenius kertoo, että ei ole heittänyt pois yhtäkään säveltämäänsä nuottia.

– Ajattelen, että jospa joku jossain kuitenkin tykkäisi tästä...

 

Chydenius täyttää muutaman kuukauden kuluttua 80 vuotta. Luovuus ei osoita hiipumisen merkkejä, ja osaltaan siihen vaikuttavat nuoret laulajat, joiden kanssa hän tekee jatkuvasti yhteistyötä.

– He ovat koko ajan vain nuorentuneet, hymähtää Jyrkänne-Chydenius.

– Teatterikoululaisetkin soittelevat, että saanko minäkin tulla. Heitä on kirjava joukko.

Chydenius painottaa, että laulujen harjoitteleminen on vielä kivempaa kuin laulujen esittäminen.

– Harjoitusvaiheessa voi keskustella laulajan kanssa ja kysellä, että mitä tässä sinun mielestäsi on, kun itse haluaisin saada esille sitä ja tätä.

– Se on tosi kiinnostavaa. Toki on myös jännää kuulla ja nähdä, mitä siitä meidän harjoittelemastamme kokonaisuudesta välittyy kuulijalle.

Chydenius sanoo, että nuoret laulajat hakeutuvat harjoittelemaan hänen kanssaan, koska he ovat tykänneet muutamista hänen säveltämistään lauluista.

– Ei se ole sen kummempi juttu.

– Laulajat ovat kuitenkin erilaisia, erilaisista lähtökohdista tulleita. Joku Monna Kamu on korkeasti koulutettu laulaja ja erityisesti pianisti, joku toinen on lähtöisin jostain pikkukylästä.

Tämän vuoden elokuussa Chydenius konsertoi Kuokkalan kirkossa yhden pitkäaikaisen laulajansa Taru Nymanin kanssa. Yhteistyötä on kestänyt noin 20 vuotta.

– Taru on kotoisin Orimattilasta, kertoo Jyrkänne-Chydenius.

– Emme tienneet, että hän asui muutaman sadan metrin päässä Orimattilan talostamme. Sitten eräs naapurimme soitti, että tällainen henkilö asuu ihan lähellä, miksette pyydä häntä käymään.

– Hän laulaa edelleenkin hirveän hyvin, Chydenius täydentää.

Ennen elokuuta kannattaa kuitenkin palata vielä Helsingin Ylioppilasteatterin lavalle, maaliskuuhun 1966. Silloin esitettiin Lapualaisoopperaa, jolla oli todellisuudessa erittäin karu tausta.

Vuosina 1929–1932 vaikuttanut Lapuan liike oli kaikkea muuta kuin musiikkiteatteria. Se oli radikaali oikeistolainen kansanliike, joka vastusti kommunismia. Liikkeen toiminta lakkasi Mäntsälän kapinaan keväällä 1932, kun se oli epäonnistunut Suomen laillisen hallituksen kaatamisessa.

– Teksti on suurelta osin Arvo Salon käsialaa, mutta oli siinä muitakin kirjoittajia, Chydenius sanoo.

– Joka tapauksessa se on hyvin iskevä ajankuva.

Chydeniuksen mukaan Salo oli varannut Parnasso-lehdessä näytelmänsä nimen. Lisäksi lehdessä julkaistiin etukäteen kolme tai neljä runoa tulevasta näytelmästä.

– Sitten Kaisa Korhonen meni sanomaan Salolle, että Ylioppilasteatteri tarvitsisi 40-vuotisjuhlaansa näytelmän: ”Voisitko kirjoittaa ne loputkin tekstit”.

– Ja Arvo ryhtyi töihin.

Chydenius oli silloin armeijassa.

– Arvon runoja alkoi tulla marraskuussa 1965 Russarön linnakkeeseen, jossa olin säämiehenä.

– Muutamat ensimmäiset laulut on sävelletty sotilaskodin flyygelillä.

Chydenius sanoo, että kokonaisuudesta vaistosi heti, että tulossa oli valtava paukku.

– Eihän sellaista näytelmää ollut aiemmin kirjoitettu.

Hufvudstadsbladetin teatterikriitikko Kaisa Krook kirjoitti ensi-illan jälkeen, että Lapualaisooppera on tullut jäädäkseen.

– Esitettiinhän sitä aluksi ympäri Suomea, mutta myöhemmin vain muutaman kerran.

– Ei se siis tullut jäädäkseen.

Ensi syksynä näytelmä palaa alkujuurilleen, Pohjanmaalle, kun Seinäjoen kaupunginteatteri esittää Lapualaisoopperan Juha Luukkosen uutena sovituksena.

"Jumalauta! Näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata jumalaa!"

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .