Juno

Olen aina ollut vähän huono nimeämään tavalla tai toisella parhaita elokuvia. Kun elokuvia näkee paljon, tajuaa elokuvien olevan niin erilaisia keskenään, että niiden vertailu ja arvottaminen on lähes mahdotonta. Mutta jos joku väittää, että dvd-uutuus Juno on viime vuoden paras elokuva, se sopii kyllä minulle. Harvoin elokuva on jättänyt jälkeensä yhtä positiivisia ja ikimuistoisia mielikuvia.

Käsikirjoittajan tuhkimotarina

Teinityttö Juno ( Ellen Page) kokeilee kerran seksiä ystävänsä Paulien ( Michael Cera) kanssa ja tulee heti raskaaksi. Ensimmäinen ajatus on tehdä abortti. Lopulta Juno päättää synnyttää lapsen ja antaa vauvan hyvään kotiin.

Kuulostaa vakavalta, ja vakavasti Juno nämä ihmiselämän suuret teemat ottaakin. Mutta elokuva on myös erittäin hauska. Junon huumori on sydämellistä ja oivaltavaa. Se lähtee ihmisistä ja Diablo Codyn Oscar-palkitusta käsikirjoituksesta.

Olen ihminen ja siksi vajavainen

Pikkurahalla tehdyssä mutta isoksi hitiksi nousseessa Junossa elämän kokoinen huippuhetki seuraa jatkuvasti toistaan. Mestarillinen Ellen Page tekee tekee jo nyt uraa näyttelijänä eikä halua vain tähdeksi. Kaikki elokuvan henkilöhahmot ovat kokonaisia ihmisiä ja harvinaisen tervejärkisiä tyyppejä. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki tekisivät pelkästään oikeita ratkaisuita ja puhuisivat pelkästään järkeviä. Ihmisyyteen kuuluvat myös virheet.

Mikäli Juno ei saa katsojaan hymyilemään vähintään sisäisesti, hänet on syytä julistaa kuolleeksi. Mitä useampi ihminen näkee Junon, sitä paremmaksi paikaksi tämä maailma muuttuu.