Juuli Niemi - Yömatkat

JUULI NIEMI

Yömatkat

Otava 2010. 90 s.
Juuli Niemen esikoisteos, runotarina Tara (2003) seuraili uudistuvan lyriikkamme rajoja rikkovaa valtavirtaa. Proosaruno on Niemen valtti myös Yömatkat-runoteoksessa, varsinkin sen surrealistisissa jaksoissa.

Yömatkojen kehyksenä on identiteetin hukkaamisen tarina. Kipuilijan nimi on Rai, mutta se on myös kuka tahansa, joka on hukannut lapsuutensa villin raisuuden. Mikä suitsii voimamme ja omaperäisyytemme? Mikä kuluttaa meidät?

Naiseuden ja naiseksi kasvamisen tuskaisuudessa runominä puhuttelee isoäitiä vuosikymmenten takaa. Runoudelle ja runoilulle löytyy tehtävänsä epätoivosta ja tarkoituksettomuuden tunteesta huolimatta: se on keino purkaa "puoliaikuista surua".

Kiteytykseen "Uni joka palaa uniin, olenko vain monta sisäkkäistä unta?" voi ajatustasolla hakea kaikupohjaa Shakespearesta saakka. Uniin ei silti voi paeta eikä lohtua löydy, sillä unet ovat "suoraan verrannollisia", kuten nimetön mies sen pukee sanoiksi.

Miehen ja naisen suhteelle on turha laskea suurtakaan painoarvoa. Vastustamattoman tragikoomisesti Niemi asettaakin miehen suutelemaan seinää naisen sijasta, sillä seinä on miehelle "vastustamaton ja helppo".

Yömatkojen nimi viittaa unien lisäksi myös arkkityyppiseen matkantekoon, jonka avulla keskushenkilö voisi kohdata ja löytää itsensä. Parhaassa tapauksessa hänen minuutensa voisi lujittua ja suhteensa maailmaan muuttua.

Niemen teoksessa on toisin. Matkat, suuntautuvat ne minne tahansa, vaikkapa Kiinan muurille, vakuuttavat, ettei lapsuuden villiä omaperäisyyttä enää voi saavuttaa. Yömatkojen kokonaisväritys on sekä karvas että haikea.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.