Juurimusiikkien kirjoa komeassa paketissa

Bluesia ja lähigenrejä koko rahalla, ja oikeastaan vähän ylikin saatiin Blues Live -festivaalin pääkonsertissa. Jyväshovin lauantaiehtoo venyi useammankin maratonin mittaiseksi, kun estradille marssitettiin viisi esiintyjää.

Pääesiintyjä Larry McCray aloitti yhdeltä yöllä mutta soitti silti liki kaksituntisen setin. Kävi niin että McCray soitti ensin yleisön ihastuksesta pyörryksiin ja sitten väsyksiin.

McCrayta ei voi väittää monipuoliseksi kitaristiksi, mutta leipälajinsa mies hallitsee erittäin hyvin. Tulista Les Paulia pienellä säröllä, hyvin runsasta ja tiheää kepitystä, ahkeraa venytystä ja vingutusta. Ja kovaa! Ajoittain McCrayn saattoi jopa linkittää fuusio- tai progetyyppiseen kitarointiin Jeff Beckin bluesimmalle puolen.

Bändin ote oli kauttaaltaan raskas. Heavy rakentui aikanaan bluesrockin pohjalle, ja tämän McCrayn voimatrio pystyy keikoillaan todistamaan. Oman leimansa keitokseen tuovat basisti Kerry Paul Clarkin funk-vaikutteet. Huomionarvoinen poikkeus rankkuudesta tuli Clarkin ja rumpali Steve McCrayn sulosointuisista taustalauluista.

McCray oli itsekin laulajana vähintäänkin ok, soundissa oli häivähdyksiä nuoresta B.B. Kingistä.

Illan aloitti pikkulavalla kotimaisen bluesin ahkera työmies, Ismo Haavisto. One man bandit ovat usein hauskaa seurattavaa, ja Haavistokin saa erittäin hyvän meiningin aikaan ihan yksikseen. Laulu, huuliharppu, kitara tai dobro, ja jalka polkee pahvisalkusta jykevän pohjan rytmiikalle. Tällä kertaa etenkin ne muutamat omat biisit vakuuttivat.

Myös päälavan esiintyjien joukossa oli yksi yhden miehen yhtye. Harrison Kennedy oli täysin päinvastainen tapaus kuin Haavisto, sillä hänen juttunsa elää täysin laulun varassa. Soitto kitaralla, banjolla tai huuliharpulla oli lähinnä askeettisen hypnoottista, mutta muhkea laulusoundi oli kevyesti illan komein.

Myös seitsenkymppisen kanadalaisen tapa ottaa jutustellen yleisönsä oli mainio. Kantriblues oli setin runkona, mutta käytiin myös afrikkalaisilla juurilla asti, ja lopulta tultiin jo folkahtavaan singer-songwriter-materiaaliin.

Pääkonsertin valloittavia menobändejä olivat ruotsalaisen harpisti-laulaja Bill Öhrströmin suomalainen kokoonpano, jossa ikivetreän maestron takana loisti etenkin kitaristi Nipa Niilola, sekä kotimainen Lena & The Slide Brothers, joka toi kahden taitavan kitaristin johdolla bluespippaloihin terveisiä kantrin ja hillbillyn maailmasta.