Jyväskylä Big Band – Terveisiä Perliinistä

Siltasalissa 8.11.2012

Hallitseva bigbandien Suomenmestari palasi Saksasta, ja laskeutui kotisaliinsa heti muutaman päivän levon jälkeen. Paluukeikan ohjelma ei ollut tuontitavaraa, vaan sitä ominta: saksalaisten iloksi valmisteltua suomalaista bigband-musiikkia eri aikakausilta.

Konsertti oli rakennettu muutaman säveltäjän varaan, joten Jyväskylä Big Bandin paketti oli luontevasti ehjä ja tasapainoinen.

Neljän kappaleen Vellu Halkosalmi oli illan soitetuin. Halkosalmi on maamme ainoa päätoiminen bigband-säveltäjä, ja teostilauksia riittää myös muilta mailta. Kovasti ymmärrettävää, sillä Halkosalmen tyyli on antoisa soittajille ja samalla helppoa seurattavaa yleisölle.

Vaikeusasteita, rytmihaasteita ja koukkuja riittää, mutta Halkosalmella on myös hyvä melodiataju ja taito ladata hankaliinkin sovitteisiin eteenpäin vievää draivia. Kaikilla on kivaa kun orkesteri pääsee kunnolla tuuttaamaan ja musa kulkee. Rauhoittuessaan Halkosalmi toki osoittaa olevansa myös lahjakas koloristi.

Antti Rissasen muhevan folkloristinen Saamelainen oli välikkeen roolissa. Samalla se oli hyvää mainosta orkesterin nuorimmille muusikoille, sillä pääsolisteiksi nousivat piakkoin debyyttilevynsä julkaisevan Virta-yhtyeen trumpetisti Antti Hevosmaa ja kitaristi Heikki Selamo.

Loppuilta oli omistettu Jukka Linkolan bigband-musiikille. Linkolan kolme kuultua teosta löytyvät maestron itsensä johtamina vuoden 1993 Pegasos-levyltä, orkesterina oli tuolloin Bohuslän Big Band.

Weather Reportin vaikutuksen alaisena syntynyt Friends oli sitä napakkaa funkjazzia, jonka Linkolan legendaarinen oktetti aikoinaan jalosti huippuunsa. Toisaalta Linkolan Flower oli illan teoksista se toinen, Markus Lajusen taituroiman Halkosalmen tenorifoniromanssin ohella, jossa solismi otti kunnolla niskalenkin bändistä.

Bigband-kirjoittaminen tuntuu joskus sortuvan pakollisiin, pikaisiin ja irrallisen tuntuisiin soolonpaikkoihin. Nyt Antti Kettusen suurella tunteella soittama alttosaksofoni ehti oikeasti mennä ihon alle.

Encorena ilakoitiin suomalaisuuden vastapainoksi Paquito D’Riveran sävelin. Karnevaaliksi repsahti, kun soittajat loikkivat ylös tuoleistaan, osa kiersi katsomoa ja reteimmät ihan tanssahtelivat. Kuubalaislanteita ei ollut kellään, mutta musiikillinen irrottelu kilpasooloineen riitti hyvin piristäväksi loppunousuksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.