Jyväskylä Sinfonia – Eläintarinoita

Harvoin on nähtävissä Teatteritalon lämpiössä ennen sinfoniaorkesterin konserttia yhtä paljon uteliasta touhua ja ihmetteleviä katseita kuin keskiviikkona, kun Jyväskylä Sinfonian kevätkauden lastenkonsertti sisälsi kaksi tarinallista lapsille suunnatun musiikin klassikkoteosta. Francis Poulencin (1899–1963) Babar, pieni norsunpoikanen perustuu Jean de Brunhoffin kertomukseen vuodelta 1931, kun taas Sergei Prokofievin (1891–1953) Pekka ja susi vuodelta 1936 on tarinaltaan säveltäjän itsensä kynäilemä.

Kohdeyleisöään varten mitoitettu konsertti alkoi rempseästi kertojan, teatterinjohtaja Kari Arffmanin saapuessa paikalle yhdessä orkesterin kanssa ja virittäessä lapset tunnelmaan. Tarinoinnin rekvisiitaksi oli asetettu nojatuoli ja lukulamppu. Vajaan tunnin konsertti oli juuri sopivan pituinen lasten keskittymiskyvyn kannalta, ja teosten väliin oli sijoitettu pieni jumppatuokio. Väliaika olisi toki voinut olla paikallaan niin kirmailumahdollisuuden kuin ”aikuisten konsertin” jäljittelynkin puolesta.

Musiikkikasvatuksellisesta näkökulmasta illan teokset olivat erinomaisia valintoja. Poulenc tuo Babarissa lasten kuultavaksi laajan kirjon sointivärejä ja tyylejä hyvin klassisesta aina ekspressiiviseen ja jazzahtavaankin ilmaisuun. Vierailevat soittimet pasuuna ja tuuba pääsivät erityisesti valokeilaan. Pekassa ja sudessa jokaista hahmoa kuvaa oma soittimensa, jolloin orkesterin kokoonpanokin tuli tutummaksi. Soittajat olisivat hahmoesittelyssä saaneet tosin nousta seisomaan selkeyden lisäämiseksi.

Kapellimestari József Hársin johtamisesta ei löytynyt moitteita. Liike oli sulavaa ja selkeää, ja orkesteri vaihtoi hyvin tunnelmasta toiseen vahvistaen sävellyksiä ja tarinoita. Arffmanin ote tarinankerrontaan oli selkeää ja vaihtelevaa, mutta välillä kenties turhan riehakasta tarinaan nähden.

Lastenkonsertin onnistuvuutta on kuitenkin parasta mitata ennen kaikkea lasten ehdoilla, ja tällä mittapuulla konsertti saa hyvät pisteet. Äkkinäiset ja hurjatkin käänteet tarinoissa kiinnittivät varmasti huomion. Alun paikoittaista ikävystymistä ei puolessa välissä ollut enää pahemmin havaittavissa. Aplodit olivat innostuneita, ja naulakkojonossa näkyi jopa pienten vieraiden innokasta kapellimestarin imitointia. Konsertti oli suotavaa ja kiitettävää taidekasvatusta orkesterilta.