Jyväskylä Sinfonia – Klassikkojen ilta

Jyväskylä Sinfonian nykyisestä yleisömenestyksestä kaunis osoitus on, että orkesteri voi järjestää konsertin ilman solistia. Nimekäs kapellimestari riittää hyvin täyttämään salin laitoja myöten. Tosin ohjelmistokin oli valittu varman päälle. Erästä kuolemattomien lausumien ikuista lähdettä (täysin luvatta ja hyvin vapaasti) lainatakseni: ”Niin romanttinen ohjelma, että tekee mieli ottaa vieressä istuvaa mummua kädestä.”

Serebrierin tulkinnat olivat tarkoin harkittuja ja tasapainoisia. Suurissa linjoissa oli reilusti kontrasteja ja sävyjen vaihtelua. Tämä kuului varsinkin Pjotr Tšaikovskin Serenadissa jousiorkesterille. Toisaalta muotoilu ulottui koko konserttiohjelmaan poikkeuksellisen selkeästi, kun ohjelmisto koostui melko lyhyistä teoksista.

Käsiohjelman esittelytekstissä kerrotaan Leopold Stokowskin kuvanneen Serebrieriä ”orkestraalisen tasapainon suurimmaksi mestariksi”. En tiedä viitataanko tuolla Serebrierin sävellyksiin vai kapellimestarina työskentelyyn, mutta tämän konsertin perusteella väitän, että se sopii molempiin. Orkesterin sointi oli läpi konsertin hyvin tasapainossa, musiikista aina olennainen selkeästi kuuluvilla.

Yhtään Serebrierin sävellystä ei kuultu tällä kerralla, mutta hänen sovituksensa Sergei Rahmaninovin Vokaliisista oli pysähdyttävän kaunis, haikea helmi. Orkesterikin tuntui soittavan sen antaumuksella, suoraan sydämestä.

Toinen pieni herkku oli Astor Piazzollan sävellys, joka kuultiin ylimääräisenä. Juha Markkanen kuittasi taas vähintään kymmenen pistettä hienosta tunnelmasoolostaan, jota orkesteri antaumuksella kehysti.

Serebrierille perustila tuntuu olevan pitkä, tiukka legato, josta poiketaan vain perustellusti. Tällä saadaan voimakas intensiteetti, mutta itse kaipasin musiikkiin ilmaa, hengittävyyttä. Varsinkin Tšaikovskin alussa Serebrier soitti orkesteria kuin se olisi satapäinen. 25 soittajalla yritys meni jo prässäämisen puolelle. Vasta viimeisenä kuullun, Antonín Dvořákin Tsekkiläisen sarjan, kevyimmissä osissa hän antoi orkesterin hengittää. Selkeä tyylivalinta ja erittäin hyvin toteutettu, mutta ei ihan minun makuuni.

José Serebrier, kapellimestari. Mozart, Tšaikovski, Rahmaninov, Dvořák.