Jyväskyläläinen Laura, 26, pelkäsi henkensä edestä, kun kaksi konetta väisti toisiaan – lentoemännän työ sai jäädä, mutta 18 vuotta myöhemmin syntyi kirja

Lontoon ilmatila vuonna 2000. Matkustajakone syöksyy suoraan kohti maata.

Nuori lentoemäntä ryömii epätietoisena matkustamon lattialla ja etsii omaa tuoliaan. Shampanjalasit lentävät ympärillä. Ohjaamosta kuuluu huutoa: Laura alas! Laura alas!

Tuon hetken kirjailija Laura Laakso muistaa elävästi. Kahden matkustajakoneen törmäyksen estänyt väistötilanne muutti hänen elämänsä. Tuolloin 26-vuotias Laakso rupesi pelkäämään ensimmäistä kertaa elämässään.

– Sitä ennen tykkäsin hirveästi lennellä ympäri maailmaa. En pelännyt mitään. Nuoren naisen varmuudella kilpapyöräilin, harrastin triathlonia ja riippuliidin. Pian onnettomuuden jälkeen lopetin työt lentoemäntänä. Myöhemmin sen ja monien muiden elämän koukeroiden jälkeen ajauduin jopa vaiheeseen, jossa en uskaltanut mennä edes elokuvateatteriin tai metroon, tuore esikoiskirjailija kertoo nyt, yli 18 vuotta onnettomuuden jälkeen ja monta pelkoa selättäneenä.

Laakson esikoisromaanissa Mrs. Milkywayssa kulkee limittäin kolme eri tarinaa, joista kukin käsittelee omalla kielellään Laaksolle tärkeitä, mutta vaikeita teemoja: pelkoa, häpeää ja vaikenemista. Asioita, joita hän on itse kokenut ja joiden hän kokee olevan maailmassa pielessä.

– Olen halunnut antaa äänen sellaisille asioille, joille ei oikein ole sanoja. Semmoisille ihmisille, jotka eivät oikeastaan saa sanoa. Yksi tarinoista kertoo viiden tähden asiakaspalvelijasta, jonka ei ole mahdollista sanoa mitä hän ajattelee. Hänen pitää aina olla reippaasti ja nätisti. Miltä se tuntuu, kun pitää olla aina nätisti?

Mrs. Milkywayssa viiden tähden asiakaspalvelija on lentoemäntä, juuri niin kuin Laakso itse vuosituhannen alussa.

– Kirja leikittelee autofiktiolla. Se on tulkintoja, valintoja ja mahdollisilla identiteeteillä leikittelyä. Kuvittelin skenaarioita, että mitä jos asiat olisivat menneet hiukan toisin. Ja että keitä kaikkia siellä omassa itsessä on – tai voisi olla?

Kirjoittaminen on Laaksolle tapa ajatella. Esikoiskirjaprojektiaan hän kutsuu 30-vuotiseksi sodaksi. Ensimmäiset tekstinsä hän lähetti kustantamoon 1990-luvulla ja kertoo saaneensa vastaukseksi ”haaleaa vihreää valoa”. Kustannussopimus syntyi kuitenkin lopulta vasta 25 vuotta myöhemmin.

– On varmaan hyvä, että on tässä tilanteessa vasta tässä elämänvaiheessa. Jos olisin parikymppisenä jo debytoinut, niin siinä kohtaa olisi ollut paljon elämää elämättä. Nyt vasta alan olla sen ikäinen, että ymmärrän jotain ja on ehkä jotain annettavaakin, Laakso sanoo.

Vaikka tie on usein vienyt muiden asioiden pariin, kauas kirjailijuudesta, muste on jättänyt jälkensä kauppakuitteihin ja lautasliinoihin.

– Laskin, että olen opiskellut paitsi kolmessa eri korkeakoulussa, myös ollut 30 eri oppilaitoksessa opiskelijana ja yli kahdessakymmenessä eri työpaikassa. Minulla on ollut 33 asuntoa. Tätä etsimistä on joutunut tekemään ihan traagisissa määrin. Olen elänyt monta erilaista elämää, osin päällekkäistäkin. Pystyn hyvin luikkimaan erilaisten luokkien ja laatikoiden välillä. Olisi toki huomattavasti helpompaa ja etenemisen kannalta järkevämpää olla yhdessä laatikossa koko ajan.

Sitä Laakso ei kuitenkaan halua. Eletty elämä on hänelle mukana kulkeva aarrearkku, jonka sisällöstä on vihdoin muodostunut kirja.

– Mrs. Milkyway aukaisi mätäpaiseen. Nyt minulla on todella erilainen vaihe, ja tuntuu, että kirjoittaminen on oikeasti mahdollista. Se ei ole enää vain utopia tai jotain, mitä muut tekevät ja minä vain haaveilen tekeväni tai unelmissani hauduttelen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .