Jyväskyläläiselle Sanna Klemetille satelee keikkapyyntöjä – "On se vähän pelottavaa, eikä ihan vähääkään"

Litku Klemetti & Tuntematon numero -bändi esiintyi Flow-festivaaleilla parin päivän varoitusajalla. Keikka meni hyvin ja lisää on luvassa.

Nyt mä lasken. Yks, kaks, kol, nel, vii, kuu, luettelee Sanna Klemetti.

Kahvinkeitto täytyi aloittaa alusta, sillä Klemetti meni laskuissa sekaisin. Juuri herännyt lauluntekijä pahoittelee hajamielisyyttään, vaikka syy on hyvin ymmärrettävä. Hänen yhtyeensä Litku Klemetti & Tuntematon numero on juuri soitettu parin päivän varoitusajalla esiintymään Flow-festivaalille Helsingin Suvilahteen.

– Se tuli ihan puskista, tää on jo vähän liiankin jännittävää, Klemetti sanoo ja pyörittelee kahvipakettia käsissään.

Keikkapyyntöjä satelee nyt hyvää tahtia sieltä sun täältä yhtyeelle, joka Klemetin mukaan vielä jokin aika sitten kiinnosti vain ”kourallista ihmisiä”. Yhtyeen tuore levy Horror ’15 on kerännyt kiittäviä arvioita, mutta etenkin riehakkaita live-esiintymisiä kehutaan vuolaasti.

Vaikka Klemetti on kiitollinen, että heidän musiikista pitävät muutkin kuin Vakiopaineen kanta-asiakkaat, noste myös vähän hirvittää.

– On se vähän pelottavaa, eikä ihan vähääkään. Ei ennen ketään kiinnostanut tulla mulle juttelemaan, mutta nyt kun ollaan jotenkin olevinaan nosteessa, niin nyt sitten tullaan, Klemetti toteaa hieman ärtyneesti keittiönsä pöydän ääressä.

Lapsuusidolina Virve Rosti

Lapsena Kikkaa fanittanut Klemetti kasvoi Kuhmossa omien sanojensa mukaan ”70-luvulle jämähtäneiden sukulaisten kanssa römppämeiningin keskellä”. Sukutilalla kuunneltiin iskelmää ja ala-asteella Klemetti halusi laulaa kuin Virve Rosti.

– Musta tuntuu, että mä oon elänyt mun lapsuuden 70-luvulla, hän nauraa.

Tämä myös kuuluu Klemetin omaelämäkerrallisessa musiikissa, jossa vilahtelee esimerkiksi kuhmolaisia kylähulluja. Vaikutteita on iskelmän lisäksi punkin tee-se-itse-asenteesta progeen: lukio–ikäisenä Klemetti ihastui Jukka Gustavsonin musiikkiin, josta kertoo myös Horror ’15 -levyn Progetyttö-kappale.

– Gustavson on mulle suuri henkinen esikuva. Arvostan sitä, että se musiikki tulee luontevasti puristamatta.

Klemetin pääsoittimeksi on valikoitunut balalaikka, jonka hän nappasi lapsuudenkodista mukaansa. Klemetin mukaan kyse ei ole erikoisuuden tavoittelusta, vaikka ihmiset ovat sitä kyselleet.

– Kaikki tässä porukassa on sellasia, että ei me mietitä tollasia, me vaan tehdään. Alusta asti tykkäsin siitä balalaikan räminästä, se vie mut jotenkin sinne Kuhmoon. Sitä paitsi sitä on helppo soittaa, kun siinä on vain kolme kieltä.

Projekteja vaikka kuinka

Vaikka Horror ’15 julkaistiin vasta keväällä, Klemetti on saanut juuri valmiiksi Zorse-yhtyeensä tulevan levyn. Sen lisäksi Klemetin johtama Mäsä-yhtye keikkailee aktiivisesti ja työn alla on paitsi Tuntemattoman numeron toinen levy, niin myös Kuhmo-vuosia käsittelevä soololevy Juna Kainuuseen.

Siinä on jo aika monta projektia – ja on niitä ilmeisesti lisääkin.

– En mäkään niitä kaikkia aina muista. Mä oon sellainen puuhastelija, koko ajan pitää olla jotain. Zorse on sellaista vähän diipimpää, Mäsä taas on meille sellaista vapauttavaa sekoilua ja hauskanpitoa, Litku-jutut on taas eniten mua just nyt, Klemetti luettelee.

Väitöskirjaa työstetään musiikin ohella

Kaikki mainitut yhtyeet koostuvat pitkälti samoista jäsenistä. Osa bändikavereista asuu myös Klemetin kanssa samassa kommuunissa Köhniöllä sijaitsevassa rintamamiestalossa.

– Olin tosi yksin Kuhmossa, ei siellä ollut soittokavereita. Oon edelleen niin innoissani, että nyt on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa voi tehdä kaikkea.

Klemetti muutti Jyväskylään opiskelemaan laulua vuonna 2007. Karaokessa ja jameissa viihtyvä, omaa tietään kulkeva Klemetti kuitenkin inhosi musiikkiopistoa.

– Se oli tosi ristiriitaista. Ne sanoi opettavansa vaan laulamista, vaikka ne opetti myös estetiikkaa. Onneksi menin yliopistoon.

Lukuisten bändiprojektien lisäksi työn alla on musiikkitieteen väitöskirja visuaalisuuden ja musiikin visuaalis-esteettisestä yhteydestä.

– Joku sanoi mulle, että pitäs valita joko väikkäri tai musiikki, mutta katotaan nyt.

Litku on sekoitus kaikkea

Soitan Klemetille vielä muutama päivä haastattelun jälkeen kysyäkseni miten Flow sujui.

– Siistiä oli! Ihan uskomatonta, että se paikka oli ihan täynnä ja jengi bailas, yhä Helsingissä oleva Klemetti kertoo.

Tiistai-iltana on edessä vielä sekoilua ja hauskanpitoa toisen Helsingin-keikan muodossa, kun Klemetti kumppaneineen muuntautuu jälleen Mäsä-yhtyeeksi.

Lopuksi ehkä se tärkein: mistä tulee nimi Litku?

– Kai se on sekoitus kaikkea, sellaista likaista litkua.