Jyväskylän Huoneteatteri: Kalenteritytöt

Kalenteritytöt

Huoneteatterin kesäteatteriesitys ei ole ihan sitä rempseää naisenergiaa, jota huoliteltu ennakkokuvasto antaisi odottaa. Brittielokuvaan perustuvasta Tim Firthin näytelmästä dramatisoitu Kalenteritytöt tavoittelee lämminhenkisyyttä ulkoisista lähtökohdista.

Yorkshireläinen naisyhdistys on muutettu Laajavuoren vastaavaksi. Erika Hastin sovitus ja ohjaus ovat täynnä ilmeisiä Keski-Suomi-viittauksia, jotka eivät oikein onnistu tekemään brittitarinasta suomalaista tai ankkuroimaan esitystä todellisuuteen.

Annen (Pia Kuokkala) mies Juhani (Joni Hyvönen) sairastaa syöpää. Tomera ystävä Krisse (Iiris Mäkinen) masinoi poikkeuksellisen tempauksen vastoin yhdistyksen puheenjohtajan Mari-Helenan (Annikka Suoninen) tahtoa. Keski-ikäiset naiset tekevät alastonkalenterin ostaakseen tuotoilla uuden sohvan sädesairaalaan, ja yllättävä menestyshän siitä seuraa.

Tarinaan kuuluu vastoinkäymisiä ja ristiriitoja, mutta yllätyksettömässä esityksessä nämä eivät juuri hahmotu. Draama on laimeaa, kieli on tavanomaista ja vitsit perustuvat lähinnä puvustukseen, joka on värikäs ja hallittu mutta ei järin persoonallinen.

Esityksen traagisin tapahtuma on kuvattu herkästi ja oivaltavasti, mutta enimmälti tunteet jäivät ensi-illassa löytymättä.

Jotkin ratkaisut lauluvalintoja myöten pistävät miettimään, kuinka paljon Kalenterityttöihin on lisätty elementtejä kenties yhteistyökumppanien syistä, muun kuin esityksen muodon tai sisällön hyväksi.

Ilman kokenutta, rohkeaa ja luonteikasta näyttelijäensembleä (tuttuja konkareita muiden muassa Sirkka Penttinen ja Ulla-Maija Naappi) esitys olisi vielä suuremmissa ongelmissa. Moni tuttu esiintyjä kuitenkin näytti minusta lavalla paljolti omalta sympaattiselta itseltään, sen sijaan että olisi saanut tukevaa rooliinohjausta.

Kesäinen seinälavaste ja pienet ja kliseiset roolit painuvat mieleen paremmin kuin varovaisesti ohjatut pääroolit. Mette Seppälän kosmetologi on fyysinen nappisuoritus.

Pysyisikö esitys pystyssä ilman ulkoteatterillisten asioiden tuomaa tunnesisältöä? Syöpäyhdistyksen hyväksi myytävää kalenteria mainostetaan näkyvästi, ei vain väliajalla vaan esityksen sisälläkin. Hyvä juttu hyvälle asialle, ei niinkään teatteritaiteelle.

Siitä alastomuudesta vielä vähän. Hastin aiempien teatteritöiden monesti tehokkaat ohjausratkaisut antaisivat odottaa jotain huomattavasti napakampaa kuin pitkitetty valokuvauskohtaus, joka roolihahmojen tavoin näyttää enemmän häpeilevän pientä pinnanvilautustaan kuin iloitsevan siitä.

Teksti: Tim Firth. Sovitus, ohjaus: Erika Hast. Lavastus: Tua Hautamäki, Niina-Kristiina Lehtonen. Puvut: Julia Kananen. Maskit, kampaus: Anniina Saari. Äänet, musiikki: Ari Järvinen. Rooleissa: Iiris Mäkinen, Pia Kuokkala, Riitta Saarelainen, Sinikka Pasanen, Sirkka Penttinen, Ulla-Maija Naappi, Annikka Suoninen, Miki Huhtala, Mette Seppälä, Joni Hyvönen, Pekka Ahonen, Iiro Nahkamäki, Eetu Juvonen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.