Jyväskylän Kansannäyttämö: Kerrasta poikki

Jyväskylän Kansannäyttämö

Kerrasta poikki

Esitys 2.8.2015 Harjun kesäteatterissa

Olipa raikas teatteriesitys! Toimii kesällä ulkosalla, toimisi talvella sisätiloissa. Mikä Kerrasta poikki -näytelmässä sitten viehätti?

Sen merkillisen onnistunut eri tyylilajien sekoitus. Toisaalta oli kuin vanhaa Suomi-Filmiä katsoisi: sellaista, missä puhutaan korrektisti ja käyttäydytään äärimmäisen kohteliaasti. Välillä musiikki heitti Clint Eastwoodin kannoille spagetti-westerniin ja John Travoltan kanssa tanssilattialle, joskus taas trubaduurin (Iiro Nahkamäki) kitaran rämpytys sinkosi nykyhetkeen.

Trubaduurin alati vaihtuva habitus (poliisi, pölynimurikauppias ym.) toimi entisaikojen hovinarrin tavoin ja toi lisää irtonaisuutta juoneen.

Käsikirjoitus poikkesi tavanomaisesta kesäteatteridraamasta. Kevyessä komediassa oli pohjimmiltaan kyse valintojen tekemisen vaikeudesta; tällä kertaa sulhasehdokkaita oli yksi liikaa. Kumpi soveltuisi soman Eleonoran puolisoksi: ihanan renttumainen ja vastuuta pakoileva Oliver (Martti Nikamaa) vai paksun lompakon kanssa timanttisormusta ja Pariisin-matkaa tarjoava Sebastian (Kalle Teivaala).

Mitä seurauksia väärällä valinnalla olisi? Entä jos ei valitsisikaan mitään?

Joanna Haapalainen uskalsi ohjauksessaan ja käsikirjoituksessaan kolkutella totutun rajoja, eikä saippuasarjamainen asetelma sortunut höttöön toteutukseen.

Oli nautinnollista seurata näppärää dialogia, jossa myös murteelle oli sijaa. Roolihenkilö sai kertaheitolla sisäisen ”asun” – persoonallisuuden – onnistuneen ulkoisen puvustuksen lisäksi.

Lisbetin (Sanni Julkunen) itäinen puheenparsi ei synnyttänyt efektiä, jossa murretta puhuva leimautuu automaattisesti vähän yksinkertaiseksi. Vastaparina oli pääosan esittäjän, Eleonoran (Tinja Kuvaja) säntillinen kirjakieli, joka istui näyttelijän suuhun kuin valettu.

Erilaiset ”kielet” rakensivat ystävysten karaktääriä ja rytmittivät tekstiä kiehtovasti. Älykästä!

Tässä näytelmässä musiikilla oli merkitystä tunnetilojen kuvastajana, kun vanhat ja uudet hittibiisit heijastivat roolihenkilöiden ajatuksia ja näyttämön tapahtumia. Nelihenkinen orkesteri hoiti osuutensa hienosti, eikä musiikki ollut ainoastaan juonta kuvittamaan ympätty tehoste.

Kummanko sulhasehdokkaista Eleonora sitten valitsi? Käykää katsomassa, tarjolla on virkeää ja virkistävää teatteria.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Joanna Haapalainen. Lavastus: Anu Kumpulainen, Jussi Niemelä. Puvustus & maskeeraus: Anniina Saari, Onerva Luoma, Pinja Haapala. Orkesteri: Waldemar Suurkari, Aleksi Skippari, Inka-Maria Sirkka, Konsta Kaskismaa. Rooleissa: Tinja Kuvaja, Sanni Julkunen, Martti Nikamaa, Kalle Teivaala, Iiro Nahkamäki.