Jyväskylän Kesä: Laulurastas on Suomireggaen Guns ’n’ Roses, joka hioi esikoisalbumiaan 23 vuotta

Laulurastaan debyyttialbumia tehtiin liki kaksi vuosikymmentä ja yhtye ehti kertaalleen hajota sessioiden keskellä. Kotimaisen reggaen all-stars kokoonpanoksi muodostunut jyväskyläläisyhtye esiintyy lauantaina Jyväskylän Kesän Puistojuhla-tapahtumassa.

 

Harvoin löytää itsensä näin juhlavasta seurasta: kulttuuriravintola Ylä-Ruthin terassilla vastapäätäni istuvat sekä Profeetta että Prinssi Kyöpeli. Taiteilijanimien, tai titteleiden, takaa paljastuu reggae-yhtye Laulurastaan laulaja Matti Pihl sekä kosketinsoittaja Mikko Kuorelahti eli Köpi. Laulurastas on vanhimpia yhä toimivia suomalaisia reggayhtyeitä bändin ollessa perustettu jo 1996. Ensilevyä saatiin silti odottaa tämän vuoden kevääseen. Pitääkö paikkaansa tarina siitä, että levy äänitettiin kolmesti?

– Ainakin kolmesti, Köpi naurahtaa.

Ensimmäinen versio albumista äänitettiin vuosituhannen vaihteessa nauhakakulle, mutta bändi ei ollut lopputulokseen tyytyväinen.

– Niistä sessioista taidettiin julkaista vain Aika hiljasta 7”. Silloin toisaalta myös ajateltiin, että reggae kuuluukin julkaista seiskatuumaisina, muistelee Profeetta.

Toinen äänityssessio vain otti ja katosi.

– Siinä oli sellaista tietoteknistä häikkää. Niistä sessioista jäi jälkeen yksi julkaistu dub-remix, kertaa Köpi.

 

Tässä kohtaa tarinaansa yhtye hajosi ja muuttui hiljalleen suomireggaen myyttiseksi superkokoonpanoksi. Suomalaisen rytmimusiikin kenttää ravisuttivat tahoillaan Laulurastaan jäsenien uudet projektit kuten Profeetta ja Uusi maailmanuskonto, Puppa J ja Tasoittavat, Temppeli, Muuan mies sekä monet muut. Vuosien kuluttua Laulurastas kokoontui 2013 yhtä erikoiskeikkaa varten.

– Tarkoitus oli esiintyä vain ystävän synttäreillä, mutta heti kun alettiin treenikämpällä laittaa soittimia kiinni tuli jokaisen kasvoille sellainen virne, ettei laulamisesta meinannut tulla mitään. Miksi me koskaan edes hajottiin, kertaa Profeetta tunnelmia yhtyeen reunionista.

 

Ainoaksi tarkoitetulta keikalta poiki oitis seuraava keikkapyyntö, ja yhtäkkiä yhtyeelle tarjottiin myös studioaikaa levyntekoa varten. Studiossa Profeetta yritti alkuun modernisoida nuoruusvuosien tekstejä, mutta se todettiin yksissä tuumin vääräksi tieksi.

– Kirjoitin muutamiin kappaleisiin vähemmän hengellisiä tekstejä, mutta se tuntui väärältä. Jos tehdään noita muinaisia biisejä, niin ne pitää tehdä sellaisina kuin ne olivat silloin, julistaa Profeetta.

Reggaemusiikkiin on kuulunut jo Jamaikan ajoista asti hengellisyys, jota Laulurastaan jäsenet toteuttavat omilla tavoillaan.

– Meille uskonnot ja hengellisyys on kuin sukupuolielimet. Jokaisella on omansa, ja niitä ei pidä työntää toisen naamalle ilman lupaa. Eikä ikinä lasten naamaan, kertaa Köpi yhtyeen spirituaalista katsantoa.

 

Kritiikittömästi yhtye ei esi-isiinsä ja valkoiseen rastafarismiin suhtaudu.

– Esimerkiksi tämä nykyajan karvanoppa-dancehall-kulttuuri jossa vihataan homoja ja ammutaan aseilla kattoon on hirveää, tuomitsee Profeetta.

Köpi komppaa.

– Voitaisiinkin tehdä pari sateenkaaribiisiä. Kyllähän siitä joku skenessä suuttuisi, mutta se olisi vain hyvä, tuhahtaa Köpi ja koputtaa värikkäitä kynsiään pöydän pintaan.

Profeetta innostuu ajatuksesta.

– Vaikka muutama rasta tipahtaa, ei haittaa mitään. Ei musaa tehdä kansansuosion takia, vaikka tässä nyt sanomalehdelle jutellaankin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .