Jyväskylän Kesä: Tuplasti räppiä, annos reaggaeta ja päälle sinisilmäistä voimaantumis-poppia

Jyväskylän kesä: Puistojuhlat lauantai: Laulurastas, Yona, Asa & Band, Pyhimys

Lounaispuistossa lauantaina 6. 7. 2019

 

Täysin järjetön veto. Miten tällainen helmi on voitu sijoittaa festivaalipäivän alkuun jolloin paikalla ei ole kuin ehkä satakunta fanaattisinta vanhan liiton reggae-hippiä? Laulurastaan eeppinen pohjoinen reggae on hioutunut vuosikymmenien työllä niin saumattomaksi kokonaisuudeksi, että se peilaa. Sadepisaroista huolimatta yhtyeen rytmi siirtyy väkisin lantioon, ja istuessakin on pakko nytkähdellä ja liikkua, sekä liikuttua.

 

Solisti Profeetan, kosketinsoittaja Prinssi Kyöpelin ja kitaristi Puppa J:n lauluäänissä on vaivatonta yhteensoivuutta ja fraseerauksen sekä vireen keveyttä joka ei synny kuin yhteisten kilometrien paineessa. Kolmikon melodis-harmoniseksi vastapariksi asettuu puhallintrio, jossa yhtyeen kiinteää saksofoni ja trumpetti -paria täydentää valtakunnan virallinen alakulttuuripasunisti, mm. Soul Captain Bandista ja Alamaailman vasaroista tuttu Erno Haukkala. Hienojen sävellysten ja sanoitusten pohjalla sykkii Lindin-Leinosen akselin periksiantamaton komppi, jonka syvää reggae-imua voisin kuunnella tuntikaupalla meditatiivisen hypnoosin vallassa.

Laulurastaan upean keikan jälkeen Lounaispuisto sai paistatella selkenevän taivaan alla Yonan eteerisen popin loisteessa. Oma suhteeni Yonaan on ollut hieman etäisempi, mutta yhtyeen ja solistin sinisilmäinen ja mahtipontinen sfäärien pop saivat keikan loppuun mennessä pehmitettyä itselleen yhden ystävän lisää. Niitä Yonalla riittää toki jo entuudestaan, ja Puistojuhlat alkoi päästä festarimeininkiin kunnolla vasta Yonan tuoman väenpaljouden myötä.

Räppäri Asan keikkojen erinomaisuudesta olen vuosien mittaan kuullut useiden luotettavien ystävien todistuksia, mutta lauantai-iltaan asti olin onnistunut välttämään niistä jokaisen. Jatkossa voin taas katsoa ystäviä silmiin ja todeta heidän olleen oikeassa: Asa on luontainen esiintyjä, jonka bändi vastaa nokkamiehensä energiaan ilmiömäisellä resonanssilla. Jätkäjätkiä pienemmän livekokoonpanon groove oli villi ja gettoinen, ja Asan flow ja tilan haltuunotto showmaailman suurmiehen tasoa. Mansikkana Asan kakun päällä olivat vapaalla assosiaatiolla kirjaimellisesti puihin kiipeilleet välispiikit, jotka vain lisäsivät keikan kokonaisvaltaisen anarkistista vaikutelmaa.

Pimenevän illan päätti vast’ikään mainion yhteislevytyksen Saimaan kanssa tehneen Pyhimyksen soolokonsertti. Pyhimyksen rap-flow on paljon Asaa puhtoisempaa ja selkeämpää. Ja kuin Asan punkahtavasti bailanneen bändin vastapainona, oli Pyhimyksen lava-asetelmassa solistin lisäksi vain neljä hyvin puettua taustalaulajaa, joista yksi soitti kitaraa, sekä taustanauhojen paljoutta komentanut DJ. Kokonaisuudessaan sekä Pyhimyksen musiikin köörikertsi vs. säkeistöräp -rakenteesta, että yleisestä lava-asetelmasta tuli vaikutelma, kuin seuraisi Hausmyllyn keikkaa rinnakkaisuniversumista, jossa 90-luvun lamaa ei koskaan tapahtunut.

Jyväskylän Kesän Puistojuhlat olivat tänäkin vuonna eräs tähänastisen kesän miellyttävimpiä musiikillisia iltoja. Lounaispuisto on rakennettu lämpimien ja valoisien kesäiltojen, ystävien ja hyvän rytmimusiikin näyttämöksi, jonka Jyväskylän Kesä hienosti täyttää.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .