Jyväskylän Studiokuoro & Soul Siblings and Friends in Gospel

Pääsiäissunnuntain illassa Kuokkalan kirkko veti väkeä puoleensa aina seisomapaikoille asti. Hannu Ikosen luotsaama Jyväskylän Studiokuoro järjesti edellisvuoden tapaan gospel-konsertin yhdessä Ikosten ja Louhivuorten laajan musiikkisuvun kanssa. Kuokkalan kirkko loi konsertille niin visuaalisesti kuin akustisesti lämminhenkiset puitteet.

–Konsertti nosti rimansa korkealle heti alussa. Keskiaikainen Alma redemptoris Mater -antifoni oli äänisuunnittelija ja kitaristi Antti Peltomaan käsissä muuntautunut kolmiulotteiseksi tiukujen ja trumpettien sijoittuessa ympäri kirkkoa. Kuoron ja soittimien luoman vaikuttavan pohjasävyn päälle laskeutui solistiksi Aino Peltomaa, ja hänen veljensä Jorma Kalevi Louhivuori vastasi improvisoiden uskomattoman muuntautumiskykyisellä trumpettisoundillaan.

Konsertin alkupuolisko painottui pääasiassa kuoron omiin a cappella -numeroihin. Ohjelmisto oli pääosin negrospirituaalien klassikkomateriaalia Moses Hoganin sovituksina. Erityisesti pääsiäisestä kertovia kappaleita ei kuitenkaan ollut kovin montaa, ja löytyipä välistä myös yksi joulun sanomalla varustettu laulu. Dynamiikan hallinta oli kuorolla hyvää kauttaaltaan, ja pienen alkukankeuden jälkeen täyteläinen gospel-saundi ja -meininki alkoi löytyä. Kappaleita olisi saanut tosin pidentää ja määrää vähentää: kun yhteen alkoi päästä sisälle, oli jo seuraavan vuoro. Kuoron innostuessa etenkin tenorit jäivät epävireisiksi ja epäyhtenäisiksi. Lähemmäs voisi myös päästä amerikkalaista ääntämistä ja kirkkaampaa artikulaatiota.

Solistien astuessa kehään painopiste siirtyi selkeästi. Etenkin Ikosen sisarukset varastivat kuorolta valokeilan tyylipuhtaalla ja tarkalla laulamisellaan. Suomen huippunimiä sisältänyt yhtye soitti juuri kuin pitikin. Eva Louhivuoren ja Manu Laudicin duonumeroissa konsertti saavutti hyvin intiimin tason, ja afroamerikkalaisimmillaan se oli Wayfaring Strangerin lauluyhtyetoteutuksessa. Osmo Ikosen I Need You Now -tulkinta yllätti intensiivisyydellään.

Illan päätteeksi pankin räjäyttivät lopullisesti yhteisnumerot kuten New Revelation, joissa energia, taito ja tunnelma tuntuivat kasvavan koko ajan. Konserttiasetelma unohtui täysin ja tapahtuma oli pikemminkin kaikkien läsnäolijoiden yhteinen riemujuhla.