Jyväskylän kansannäyttämö: Seitsemän siskosta (Ensi-ilta Harjun Kesäteatterissa 1.7.2014.)

Vieläkö muistat Seitsemän veljestä? Joillekin Aleksis Kiven kirja oli kouluaikojen pakkopullaa, toisille se edelleen merkitsee suomenkielisen kirjallisuuden ylittämätöntä merkkipaalua. Kansannäyttämöllä alkuteoksen veljekset on unohdettu – näyttämön valloittivat siskokset.

Epäilijää klassikkoteoksen kääntäminen ”toisen” sukupuolen esitettäväksi voisi hirvittää. Ei kannata! Olen harvoin nauttinut näkemästäni ja kokemastani teatteriesityksestä samalla tavoin kuin tiistai-iltana Harjulla.

Seitsemän siskosta ei ole pelkästään kesäteatteria. Se on yksinkertaisesti hyvää teatteria, joka istuu kaikille mahdollisille näyttämöille vuodenajasta riippumatta.

Näytelmän estetiikka on jotenkin etäisesti sukua Juha Hurmeen draamojen kielelle ja ajatusmaailmalle, tai ehkä Hurme ja teoksen dramatisoinut Ville Kiljunen ovatkin Kiven sukulaissieluja.

Rosoinen estetiikka on paljon kiinnostavampaa kuin pinnalta siloteltu täsmätuote. Miksi? Siksi, se että antaa katsojalle tarttumapintaa, on inhimillisempää ja helpommin lähestyttävää. Lisäksi epätäydelliseen voi samaistua, kenties oppia tai ainakin ymmärtää jotakin olennaista itsestään ja elämästä.

Raikkaan esityksen pohjana on napakka, kekseliäs ja asenteisiin särmää tuova dramatisointi, jonka Kiljusen ja Heikki Susiluoman ohjaus hienosti piti koossa. Esitys säilytti alkuteoksen draamallisen kaaren, ja väliaika oli sijoitettu juuri oikean saumaan Hiitolan härkien lahtauskohtauksen jälkeen.

Live-bändi toi korvaamattoman hienon lisän kokonaisuuteen. Laulu oravasta, vanha virsi Jo varhain, Herra annoit ja monet tutut veisut soivat kuulaina. Musiikki ja puhe olivat dialogissa keskenään ilman päälle liimattua tyyli- tai viihdytyskikkailua, ja jopa keväisiltä ylioppilasteatterifestivaaleilta lainattu Brechtin Oppimisen ylistys kuvitti siskosten aakkosoppia mainiosti.

Entä roolisuoritukset? Vakuuttavaa ja vaikuttavaa ihan kautta linjan. Nämä siskokset loistivat jokainen omalla tavallaan, yksilöinä ja yhdessä taistellessaan muuta maailmaa – itseäänkin - vastaan. Minulle Seitsemän siskosta palautti uskon teatterin merkitykseen ja sen tehtävään sirpaleisessa ja tuotteistetussa maailmassamme. Parasta käydä tarkistamassa itse!

Dramatisointi (Aleksis Kiven romaanin pohjalta): Ville Kiljunen. Ohjaus: V. Kiljunen ja Heikki Susiluoma. Orkesteri: Jussi Janhunen, Aki Moilanen, Jaakko Sirviö, Pietari Olsbo, Waldemar Suurkari. Lavastus: Riikka Vatanen ja työryhmä. Puvustus: Elina Laine, Reetta Laine, Kirsi Peränen. Tarpeisto: K. Peränen ja työryhmä. Rooleissa: Petra Luukkainen, Sini Tienhaara, Outi Hautanen, Henna Salonen, Sari Kämäräinen, Tinja Kuvaja, Inka-Maria Sirkka ja Laura Jouhtimäki, Aki Moilanen, P. Olsbo, K. Peränen, Mikko Hintikka, J. Sirviö.