Jyväskylän kaupunginteatteri: Kauppa-Lopo (Ensi-ilta suurella näyttämöllä 18.1.2013)

Minna Canthin novellissa Kauppa-Lopo kuvataan Jyväskylä päähenkilön näkökulmasta tympeänä, kylmäkiskoisena ja mitättömänä kyläpahaisena. Novellin dramatisoinut ja ohjannut Tuija Töyräs täydentää kuvaa lisäämällä mukaan rehvakasta kansanmusiikkia sekä historian havinaa: rekvisiitassakin on aitoa kansantieteellistä esineistöä, joka luo todentuntuista kuvaa 1800-luvun elämänmenosta.

Realismin kirjallisuudessa yksittäiset henkilöt edustavat yleensä jotakin ihmisryhmää enemmän kuin yksittäisten tyyppien henkilökohtaista elämää. Tässä novellissa on toisin: kuvattavana on yhteiskunnallisten ongelmien asemesta nimenomaan Kauppa-Lopon henkilökohtainen tragedia, ja siitä kehittyy novellin varsinaista sanomaa – ihmisten asenteita – ruotiva ydin.

Niin novellin kuin näytelmäversionkin motiivina on pikku-Pekka (Andrey Katanadov, Jani Lak, Juha Toijanniemi) eikä syyttä: lapsi näkee suoraan ihmisen sydämeen – jos sieltä kultaa löytyy, lapsi hyväksyy rentunkin. Ryysyihin rynttäytynyt laitapuolenkulkija Kauppa-Lopo (Taina Reponen) kelpaa siten ymmärrettävästi Pekalle ilman ehtoja.

Muut eivät näe pintaa syvemmälle – edes itseensä – ja juuri siinä on näytelmän traaginen ydin, joka ei Töyrään ohjauksessa nouse riittävästi esiin. Esitys kaipaisi jo alkuun teemallista jännitettä, joka kantaisi esitystä ja fokusoisi katsojan ajatukset seuraamaan varsinaista punaista lankaa.

Töyrään ohjauksessa pääsevät sinänsä hauska ja toimiva markkinameininki, ilomielinen juomakulttuurilla hekumointi samoin kuin muutamat ikävän maneerisesti ylinäytellyt tyypit repimään tragediaa nuorisoseurahupailujen suuntaan. Vyyhti on sekava. Todellisen sanottavan esiin nostaminen on ollut selvästi ohjaajalle vaikeaa.

Salli Suvalon esittämään Kortmanin rouvaan tarvittaisiin paljon enemmän häikäilemätöntä särmää, jotta kiittämättömyyden, julkeuden ja ylimielisyyden teema ehtisi räiskähtää katsojan silmille ennen kuin esitys äkkiä loppuu.

Nyt on vaarana, että esityksestä päällimmäiseksi jää katsojan mieleen kaikki muu paitsi rouva Kortman. Hänhän on toinen teemallinen päähenkilö koko tarinassa!

Myös Kauppa-Lopoa olisi kannattanut kehittää. Taina Reponen tulkitsee Lopon hyväsydämisyyden, lempeyden ja jalouden koskettavan sisäistyneesti mutta ulkoinen olemus kaipaisi lisää yksityiskohtia ollakseen kunnolla vastenmielinen: jo rämeämmällä äänenkäytöllä laitapuolen elämän poltinmerkkejä saisi paremmin näkyviin.Silloin vastakohtaisuus upeasti puettuun hienostorouvaan ja tämän luonteen mädännäisyyteen korostuisi kuten novellissakin.

Esityksen ansiot ovat Risto Nykäsen toimivan lavastuksen ja Petri Kauppisen hillityn koreografian lisäksi energiassa, jolla näyttelijät paketin tarjoavat. Ilmeikkyyttä ja eloisuutta on kuin tukkijoella, se taatusti viihdyttää. Taina Reposen, Jouni Salon ja pikku-Pekan lisäksi myös Hannu Lintukoski juomakaverina, Maritta Viitamäki sauna-Ullana ja Tytti Vänskä putkakaverina tekevät mieleen jäävät roolit.

Jyrki Heikkilän luotsaamat moniäänisesti lauletut rallit kuulostavat puhtailta ja taiteellisimmilta mitä oikeasti ovat. Pelimanni Ville Ojanen on niin ikään mies paikallaan.

Ihan pakko on myös mainita siitä, että saliin kannattaa mennä norkoilemaan heti kun ovet avataan... ties mitä saa kokea: minulle ennustettiin väliajalle merkittävän naisen tarjoamat kahvit – ja niinhän siinä kävi!

Käsikirjoitus: Minna Canth. Dramatisointi ja ohjaus: Tuija Töyräs. Musiikin sovitus ja ohjaus: Jyrki Heikkilä. Koreografia: Petri Kauppinen. Lavastus: Risto Nykänen. Puvut: Tuovi Räsänen. Valot: Tuukka Toijanniemi. Rooleissa: Taina Reponen, Tytti Vänskä, Jouni Salo, Salli Suvalo, Raisa Vattulainen, Andrey Katanadov/Jani Lak/Juho Toijanniemi, Hannu Lintukoski, Maritta Viitamäki, Joni Leponiemi, Miikka Tuominen, Piia Mannisenmäki, Jorma Böök, Henri Halkola, Hannu Hiltunen, Jukka-Pekka Mikkonen, Jouni Innilä. Pelimanni: Ville Ojanen.